tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kambodza: Phnom Penh, Mondulkiri, Siem Reap

5.3.2014 Bangkok, Thailand - Phnom Penh, Kambodza

Heräiltiin tänään hyvissä ajoin pakkaamaan rinkkojamme ja lähdettiin käymään postissa. Sinne oli matkaa n.200 metriä juna-asemalta, mutta sekin matka tuntui ihan kuolemalta jälleen +35'C helteessä. Lähdettiin otsat hiessä metroasemalle ja kohti seuraavaa asemaa. Laskettiin että viimeiset käteisvaramme riittäisivät matkoihin ehkä juuri ja juuri. Vaihtoasemalla todettiin että multa puuttuu 4B. Onneksi eräs ystävällinen mies tarjosi minulle rahaa sen verran, ettei minun enää tarvinut nostaa automaatista lisää. Hypättiin skytrainiin kohti lentokenttää. Lentokentällä asiat sujuivat mutkitta ja lento kesti vain tunnin. Phnom Penhin kentällä piti ensimmäiseksi hoitaa viisumiasiat. Turistiviisumi maksoi 20$ joka on voimassa 30 päivää. Olin kuullut että viisumi maksasisi 25$ jos ei ollut passikuvia valmiina, mutta meiltä ei sellaisia kyselty edes. Rinkkamme saapuivat hihnalle nopeasti ja lähdimme nostamaan käteistä. Hyvä juttu on se, että Kambodzassa käy myös dollarit. Mutta perseestä on se, että he käyttävät kahta valuuttaa: dollareita JA rielejä. Niin sekavaa! Yksi euro on noin 5400 rieliä, kiva kantaa sellaisia paksuja setelinippuja mukanaan. Otettiin  tuktuk lentokentältä, matka kesti noin tunnin ja maksoi 5$/hlö. Olimme katsoneet taas Lonely Planetista edullisen guesthousen ja suuntasimme sinne. Huone oli kiva, joten varasimme sen kolmeksi yöksi. Guesthousen lähellä on puisto, missä on paljon nuoria tanssimassa ja kuuntelemassa musiikkia iltaisin. Ostimme lähikaupasta oluet ja menimme ihmettelemään meninkiä. Lähdimme kävelemään joenvartta pitkin ja kävimme syömässä. Ravintolan ruuat olivat turhan mauttomia, huomenna etsimme kyllä jonkun muun paikan! Mielestämme tuktukien ja taksien hinnat vaikuttavat täällä jopa kalliimmilta kun Bangkokissa. :o Mutta edullista silti Suomen hintoihin verrattuna. :)

6.3 Phnom Penh

Herättiin tänään kymmenen aikoihin ja mentiin guesthousen alakerrassa olevaan ravintolaan aamupalalle. Ravintolaa oli kehuttu paljon ja aivan syystä! Mun lemppari oli hedelmälautanen, niitä tulee kyllä jäämään ikävä. Hedelmät ovat niin tuoreita ja raikkaita täällä. Tilattiin sitten guesthouselta tuktuk ja lähdettiin ensimmäisenä tsekkaamaan Killing Fields, kuoleman kentät. Matkalla sinne nähtiin myös enemmän Phnom Penhin maalaismaisemaa. Kuoleman kentillä oli audio-opastus eli kuulokkeilta sai kuunnella infoa paikan historiasta ja ihmisten tarinoita jotka ovat siellä kauheuksia kokeneet. Ne olivat todella ahdistavia tarinoita ja antoivat aivan erilaisen fiiliksen kenttien tutkimiseen. On surullista miten julmia ihmisten pystyvät olemaan toisilleen... Kuoleman kentillä teurastettiin siis iso joukko kambodzalaisia. Ihmisiä vietiin heidän kodeistaan ja otettiin vangeiksi. Heitä kidutettiin ja nöyryytettiin mitä järkyttävimmillä tavoilla. Herätti kyllä tunteita tässä paikassa vieraileminen.
Muistokappeli, mistä löytyi yli 8000 uhrin kallot.

Seuraava etappimme oli Toul Slengin vankilamuseo. Kiertelimme katselemassa karmeita sellejä missä vankeja pidettiin. Jotkut sellit olivat kuin koirankoppeja ja niihin pahimmillaan heivattiin useita ihmisiä yhtäaikaa. Vangit saivat syödä vain pienen annoksen mautonta puuroa päivässä ja vettäkään heille ei tarjottu tarpeeksi. Suihkussa vangit saivat käydä noin kerran kahdessa kuussa ja sekin tarkoitti sitä että vangit tuotiin yhdeen isoon huoneeseen ja heidät pestiin letkuilla. Museossa esiteltiin myös kidutusvälineitä ja kerrottiin vankien kidutustavoista. Vankeja laitettiin roikkumaan puolapuille pää ylösalaisin ja heidän päänsä upotettiin saastaiseen veteen. Heiltä revittiin kynsiä irti ja laitettiin suolavettä haavoihin. Monet vangit kuolivat selleihinsä ja myös heistä löytyi kuvia (kuolleina) museon seiniltä. Olivat jotenkin tosi sairaita kuvia... Sitten yksi kamalimmista kidutusmuodoista oli se kun vangeilta leikattiin nännit irti ja laitettiin haavalle tuhatjalkaisia. Näitä tarinoita lukiessa en voinut olla muuta kuin järkyttynyt. Mikä saa ihmisen tekeen toiselle ihmiselle jotain näin sairasta? Tuli ihan huono olo kun rupesin ajattelemaan vankien kohtaloa. Monet olivat vankilassa aivan syyttä tai eivät edes tienneet miksi ovat päätyneet sinne. Ja oli syy tai ei, teot tässä vankilassa olivat aivan hirveitä ja anteeksiantamattomia. Myös erään vangin tarina jäi mieleeni. Hän oli päässyt pakenemaan vankilasta, mutta oli joutunut jättämään itkevän lapsensa taakseen, ihan kamalaa. :( Vain harva selvisi vankilasta elävänä. Eikä ihme.

Vankilavierailun jälkeen halusimme jotain keventävää ajateltavaa ja tekemistä loppupäiväksi. Lähdimme käymään Russian marketissa, mutta viihdymme siellä vain muutaman minutin. Kaikkea krääsää siellä vain oli. Kuski kertoi jostain joen lähellä olevasta kukkulasta, minkä huipulla on temppeli. Lähdettiin vielä käymään siellä ja komeat näkymät siellä olikin. Kuski yritti huijata meiltä lisää rahaa, koska kukkulalla käyminen oli muka ylimääräinen reissu. Ja me taas oltiin miinustettu päivän kiertoajelusta Russien market kun ei siellä oltu varmaan edes viittä minuuttia. Ja oltiin jo aiemmin sovittu koko päivän hinta. Pysyttiin kuitenkin tiukkoina ja eipä maksettu enää mistään "ylimääräisestä". Mentiin jälleen guesthousen alakertaan syömään ja tsekkailtiin hintoja Kratieen. Todettiin kuitenkin että tulisi melkein saman hintaiseksi mennä Mondulkiriin saakka, vaikka se on paljon kauempana. Näissä hinnoissa ei ole kyllä mitään logiikkaa! Päätimme siis skipata Kratien ja varasimme bussimatkan 8.3 Mondulkiriin. Tänään lähdetään vielä piknikille illalla!

22:50
Pullo punkkua per lärvi, oho hups! Hyvää oli. Ja halpaakin vielä.

7.3
Tarkoitus oli tänään lähteä käymään Royal Palacessa, mutta sinnepäs ei jostain syystä päässyt tänään ollenkaan. Joku tärkeä tapaaminen siellä oli, niin turisteilla ei ollut sinne asiaa. Käytiin sitten aromaöljy-kokovartalohieronnassa ja se teki jälleen kerran oikein gutaa! Tekisi mieli käydä hieronnassa lähes joka päivä kun se on puoli-ilmaista täällä. Sitten tehtiin tuktukilla kiertoajelu kaupungissa. Käytiin muutamassa palatsissa ja Independence monumentilla (4$/per hlö ajelukierros). Tultiin hyvissä ajoin takaisin guesthouselle, koska huomenna on aikainen herätys! 

8.3
Tänään herättiin tosi aikaisin, jo 05:30. Pakattiin taas rinkat ja tuktuk haki meidät guesthouselta 06:30. Tuktuk vei meidät minibussin luo mikä lähti klo 7 Mondulkiriin. Bussissa (tai no sitä voisi enemmänkin kutsua pakuksi) oli tosi vähän jalkatilaa mikä on hieman ahdistavaa tällaiselle amatsonille. Matka kesti 6h ja maksoi 13$/hlö. Kestin kuitenkin matkan siitä huolimatta että polvet olivat melkein suussa. Perillä luoksemme tuppaantui heti yksi opas ja hän antoi meille puhelinnumeronsa, jos tarvitsisimme hänen apuaan. Hän antoi meille myös kartan ja opasti edulliselle guesthouselle. Mukava kaveri! Varasimme huoneen/oman pikkumökin Phanyro nimisestä guesthousessa, hintaan 8$ (kahdelta). Että halapaa on! Tapaamamme opas lupasi viedä meidät ystävänsä kanssa motskareilla yhdelle vesiputoukselle. Sinne oli matkaa noin 5 km. Maisemat matkan varrella olivat upeat! Paljon kukkuloita, niittyjä, palmupuita ja kaikki niin vehreän vihreää! Vähän kyllä jännitti ne jyrkät ala- ja ylämäet mopedin kyydissä. Vesiputous jota menimme katsomaan, oli melko pieni. Kaunis kyllä. Mutta tyhmät ihmiset olivat roskanneet sitä... Muuta nähtävää tuossa paikassa ei oikein ollut joten lähdimme melko sukkelaan takaisin guesthouselle päin. Pääsimme ns. keskustaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Matkan varrella tapasimme yhden paikallisen miehen joka halusi jäädä juttelemaan kanssamme. Hän oli ammatiltaan englannin kielen opettaja. Meillä oli itseasiassa tosi hyvät keskustelut! Ehti tulla jo pimeää kun rupateltiin niin kauan. Se on muuten hassua miten salaman nopeasti täällä tulee pimeys iltaisin. Jo kuuden ja seitsemän välillä. Ja sekin on hassua miten helposti täällä ihmistet tulevat juttelemaan toisilleen. On aina mukava kuulla paikallisilta kaupungin ja maan historiasta, sekä tavoista ja kulttuurista. Huomenna lähdemme taas ajoissa liikenteeseen kun olemme varanneet parin päivän viidakkovaellusreissun!

10.3 Mondulkiri

Huh huh mikä vaellusreissu... En oikein tiedä mistä alottaisin. Eilen lähdettiin aamulla viidakkoon vaeltamaan, kahden päivän retkestä maksoimme 60$ eli ei ihan niin halpaa lystiä. Oppaanamme oli nuori paikallinen poika. Meidän oli siis tarkoitus kävellä erääseen pieneen kylään, jossa saisimme yöpyä. Ensimmäinen päivä sisältäisi vesiputouksia ja toinen elefantilla ratsastusta. Matkan piti kestää noin 5-6 tuntia, mutta se "hieman" venähti. Seurueessamme oli myös yksi ranskalainen nainen ja hänen 4-vuotias tyttärensä. Meitä ihmetytti aluksi hieman että aikooko 4-vuotiaskin oikeasti jaksaa kävellä noin pitkän matkan. Toisaalta tämä parivaljakko oli hieno esimerkki siitä, ettei lapset välttämättä estä matkailua, riippuu mihin lapsensa totuttaa. Matka toki kulki hieman hitaammin koska muksu ei jaksanut kävellä niin ripeästi ja välillä häntä piti kantaa. Saavuttuamme vesiputoukselle pidimme siellä lounastauon ja saimme uida vesiputouksessa. Vesi oli ihanan viileää joten siellä uiminen virkisti kovan reippailun jälkeen! Ja reippailua toki olisi vielä paljon edessä. Noh, ilmaantui sitten vähän mutkia matkaan kun Helillä iski kesken reissun oksennustauti. Oli jo aamulla valitellut ettei vatsa ole nyt ihan ok. Heli valitteli että tajukin meinaa lähteä kun voi niin pahoin, eikä paahtava helle ja raskaskulkuinen maasto varmasti helpottaneet hänen oloaan. Minä sitten amatsonina kannoin Heliä reppuselässä sen minkä pystyin. Olin iloinen siitä että se edes vähän auttoi Heliä ja ainakin sain hyvän jalkatreenin! Meidän piti matkan varrella ylittää yksi joki kiviä pitkin ja arvatkaa vaan oliko ne kivet liukkaita? No oli. Eikös kompuroitu sinne molemmat. Vielä yritettiin hienosti kantaa lenkkareita niin ettei ne kastuisi. Ihan turhaan. :D Mulla meni polvi kahden kiven välin ja polveen tuli komea mustelma. Ei siinä voinut kuitenkaan muuta kun nauraa. Kaksi avutonta turismoa kompuroi joessa polvet ruvella ja toinen vielä laattaa vähän väliä. Oi voi! Kävely oli kyllä paljon paljon raskaamaa mitä osasi kuvitella. Oli se +35'C lämmintä ja vettä ei pystynyt kantamaan niin paljoa mukana kun sitä olisi tarvinnut. Oltiin jo ihan kuolleita kun opas sanoi että vielä olisi edessä noin kahden tunnin kävelymatka. Välillä tuntui ettei koskaan päästä sinne kylään asti. Mutta ei kun Heli selkään ja matka jatkuu. Koko ajan vastaan tuli lisää ylämäkiä ja veri maistui suussa. Nauratti että minä hullu vielä maksan tästä. :D

Vaellus kylään kestikin siis todellisuudessa noin kahdeksan tuntia (taukojen kera). Mutta vihdoin olimme perillä ja Heli vetikin heti pitkäkseen. Nukuimme sellaisessa olkikattoisessa majassa, minkä sisällä oli kaksi puusta tehtyä tasoa. Siihen heitettiin vain olkimatot joiden päällä nukuimme. Mutta se oli ihan ok meille! 





Lähdin ostamaan meille kylmää kokista kyläkaupasta. Enpä olisi uskonut että keskeltä ei mitään löytyy kuitenkin kokista. Vettä saimme kylässä ilmaiseksi, kuului retken hintaan. Sitä tulikin kitattua perillä niin kuin ei olisi koskaan vettä saanut. Majassamme oli myös paljon eläimiä: possuja, kanoja, söpöjä tipuja, koiria, kissoja.. Yksi kissa kaipasi kovasti paljon rapsutuksia koko ajan ja pakkohan sitä oli paijailla. Ulkona oli myös vuohia ja takapihallamme oli RONSU! Saatiin kylässä illallista ja se oli yllättävän hyvää! Istuskeltiin illan pimetessä majamme ulkopuolella ja viereeni istui joku paikallinen mummeli. Hän hymyili (ja naureskeli) minulle leveästi ja hänen suunsa oli kauttaaltaan veressä. Ja hänen hampaansa olivat ihan mustat ja näyttivät ihan syöpyneiltä. Hän selitti minulle jotain khmerin kielellä, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä mitä mummo höpötti. Ajattelin karata nukkumaan kun hän vain jatkoi höpöttelyään, vaikka luulisi huomanneen ettei meiltä löydy yhteistä kieltä. Saimme myös hyttysverkon yllemme yöksi, nukuimme sen alla kaikki neljä: minä, Heli, ranskalaisnainen ja hänen tyttönsä. Seuraavana päivänä lähdimme norsuajelulle. Heli ja ranskalaiset istuivat norsun selän päällä istuimella ja minun piti istua norsun niskan päällä. Paikallinen mies ohjasi norsua kulkemaan eteenpäin. En oikein tykännyt siitä että hänellä oli sellainen teräväpäinen tikku mukanaan, mielestäni mitään eläimiä ei tarvitse sellaisilla tökkiä. Oli aika jännittävää ja vaikeaa olla norsun niskassa kun en oikein saanut mistään pidettyä kiinni ja piti jännittää koko kroppaansa, että pysyy kyydissä. Etenkin alamäet olivat tuskaa eikä sillä reitillä näyttänyt muuta olevankaan kun jyrkkiä alamäkiä. Ensimmäisen levähdystauon aikana oli pakko todeta etten pysty istumaan niskan päällä. Onneksi ranskalaisnainen vaihtoi kanssani paikkaa. Olo helpotti kun pääsin istuimelle. Matkalla mentiin koko ajan puita päin ja sieltä tuli aina tuliaisiksi jotain eksoottisia ökkömönkijäisiä. Helin päälle hyppäsi myös joku valkoinen, skorpionin näköinen otus, kiljuttiin ja huidottiin kuin kakarat että se lentäisi kyydistä pois. Maasto oli tosi haastava, koko ajan jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Jopa norsulle sellainen maasto oli varmasti todella raskas ja vielä neljä tyyppiä selässään. Se tuntui väärältä. Alkoi mennä myös hermo siihen että norsun omistaja (?) koko ajan huusi vihaisesti norsulle kun se pysähtyi välillä syömään puiden oksia. Mikä nyt aivan luontaista eläimelle... Norsuajelu päätyi takaisin kylälle ja sieltä saatiin autokyyti kaupunkiin. Pakko sanoa että kuvittelin retkeä hieman toisenlaiseksi. Vesiputouksia nähtiin vain yksi vaikka annettiin ymmärtää että niitä olisi useampia. Maasto oli paljon raskaampi kulkea mitä annettiin ymmärtää. Niin monta tuntia kävelyä oli aivan liikaa. Olisin toivonut myös enemmän yhdessäoloa kylässä asustelevien paikallisten kanssa. Luonto oli kyllä todella kaunis ja olihan se avartavaa saada tällainen kokemus. Norsut ovat myös aina ihania, toivottavasti niillä ei ole kovin huonot oltavat kylässä. Mutta hintalaatusuhde ei ollut kyllä aivan kohdillaan tässä retkessä. Minua ei siis alkeelliset olot ollenkaan haittaa, mutta luettelinkin tuossa jo mihin asioihin olin hieman pettynyt. Mutta kohti uusia tuulia, huomenna lähdetään 7:30 bussilla Siem Reapia kohti!

12.3 Siem Reap

Eilen matkustettiin koko päivä Mondulkiristä Siem Reapiin. Matkan oli tarkoitus kestää noin 10 tuntia, mutta se kestikin yli 14 tuntia. Perus. Oltiin siis vasta illalla kymmenen aikoihin perillä. Hypättiin asemalta tuktukiin ja pyydettiin kuskia viemään meidät johonkin edulliseen guesthouseen. Piti käydä aika monta paikkaa läpi kunnes löydettiin meidän budjetille sopiva paikka. Käytiin tänään aamupäivällä kahviossa, mistä sai tosi hyviä frappeja. Siellä oli pari paikallista ukkoa, joiden kanssa meillä oli hyvät keskustelut tatuoinneista ja uskonnoista. Kahvien jälkeen kierreltiin ulkomarketeita ja matkaan tarttui kivoja tulaisia. Käytiin sitten Cambodian BBQ nimisessä ravintolassa syömässä. Siellä tilasimme seitsemän lihan annossetin kahdelle. Ruoka oli tosi hyvää! Pöydän keskelle tuotiin kuuma pannu ja saatiin siinä itse käristellä eri lihoja mm. krokotiilin lihaa! Annokseen kuului myös kasviksia ja nuudeleita. Syöpöttelyjen jälkeen käytiin taas hieronnassa ja kierreltiin kaupungilla. Teimme illaksi pöytävarauksen Temple clubille, missä esitettiin perinteistä apsaratanssia. Oli kyllä viihdyttävää ja kaunista katseltavaa, myös ruoka oli tajuttoman hyvää. Ollaan tänään todettu että tämä kaupunki on tosi viihtyisä ja huomattavasti siistimpi kaupunki kuin esimerkiksi Phnom Penh. Tämän pitäisi olla ehdottomasti Kambodzan pääkaupunki! Päätettiin buukata vielä yksi yö lisää guesthousesta jossa yövyimme.

14.3
Eilen lähdettiin yhdeksän aikaan kiertelemään Angkor Watiin ja muihin temppeliraunioihin. Jo pelkkä Angkor Wat oli ihan valtava ja kierreltiin siellä kaksi tuntia. Alueelle piti ottaa tuktukkyyti, koska temppelit olivat sen verran kaukana toisistaan. Kaikki kuskit pyysivät ajelusta 15$ mikä oli mielestämme aika paljon. Bongattiin ns. parkkipaikalta yksi vanhempi mies, Rob, joka suostui jakamaan matkan kanssamme. Näin saatiin hintaa hieman pienemmäksi. Menimme ensin pällistelemään Angkor Watin temppeliraunioita. Sitä koristavat kaiverrustaideteokset olivat todella kauniita, ei voitu kun ihmetellä huuli pyöreänä. 
Angkor Wat - Apsara dancer

Jossain vaiheessa kadotimme Robin. Nähtyämme tarpeeksi menimme tuktukille odottamaan Robia ja matkan jatkumista seuraavalle temppelille. Rob oli temppelissä tosi kauan, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää koska hän on taidehistorian opettaja (Yalessa! Nice). Teki muutenkin ihan hyvää istua välillä, koska vuorostaan minulla oli vatsa kipeä. Kun Rob palasi, jatkoimme matkaa Bayon temppeliin ja Angkor Thomiin. Ne olivat myös upeita!


Bayon Temple
Näiden jälkeen käytiin vielä Ta Prohmin temppeliraunioissa kiertelemässä. Siellä oli paljon valtavia puita, joiden oksat mutkittelivat temppelin kiviraunioissa. Se on jännä huomata, kuinka luonto ottaa itselleen takaisin sille kuuluvan. :)


Ta Prohm Temple
Viiden aikaan lähdettiin takaisin kaupunkiin päin, pudotettiin ensin Rob hänen hotellilleen. Rob maksoi matkasta sen verran että meidän maksettavaksi jäi vain kaksi dollaria, tosi kilttiä! Lähdettiin sitten Helin kanssa etsimään Lonely Planetissa suositeltua Sugar Palm-ravintolaa, missä Gordon Ramseyllekin on opetettu jotain kikka kolmosia! Kuten arvata saattoi, ruoka oli siellä ihan törkeän hyvää. Käytiin syöpöttelyjen jälkeen hakemassa parit juomat ja mentiin hotellille lepäilemään. Ollaan vielä yksi päivä täällä, huomenna pitäisi etsiä posti ja pyykätä!


14.3.2014

Tänään ollaan vietetty suht rento päivä. Käytiin aamulla ensin postissa ja syömässä aamiaista. Huomattiin matkanvarrella pari kampaamoa ja kävin kyselemässä niistä mitä pehkolleni voisi tehdä. Olin jo aikaisemmin suunnitellut vaalentavani hiukseni (oma värihän on blöndi!), koska on niin vaikea ylläpitää punaista väriä reissussa. Aurinko vaalentaa niin paljon. Jo noin viikon reissussa olon jälkeen mun tukka oli vaalea, mutta rumasti oranssi/pinkki. :D Yhdessä kampaamossa luvattiin saada hiuksistani nätimmät ja viisi aasialaista rupesivat käsittelemään hiuksiani. Huvitti kun heitä oli niin monta ja mietin että mitähän helvettiä tästä tulee. Mutta lopputulos oli paljon parempi kuin osasin kuvitellakaan! Olin yllättynyt kuinka he saivat tukkani niinkin vaaleaksi vain yhdellä värinpoistolla. Sain päähieronnankin samalla ja minulle tarjoiltiin koko ajan hedelmiä ja teetä. Leikattiin myös surkeat latvat pois. Hiusoperaatiossa meni vajaa kolme tuntia. Käytiin vielä illemmalla syömässä, juotiin pari olutta (kuinkas muutenkaan) ja tultiin guesthouselle. Huomenna edessä olisi taas 12h bussimatka!
Tadaa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti