torstai 18. huhtikuuta 2013

New Delhi

17.-18.12.2012 - New Delhi

08:00 
Lähdimme Suomesta matkaan noin klo 21 ja olimme perillä Intiassa paikallista aikaa klo 7 aamulla. Tutustuimme Helsingin lentokentällä koneeseen pääsyä odotellessa suomalaiseen jätkään, joka oli matkalla Delhiin ystävänsä häihin. Lento sujui ongelmitta, Marika nukkui ja minä en saanut unta kun olin liian innoissani. Oletin että Intian puolella lentokenttä-säätämiset olisivat olleet paljon monimutkaisempia, mutta minkäänlaisia ongelmia ei ollut. Suomalainen kaverimme Patrik bongasi meidät taas Delhin lentokentällä ja ehdotti että pääsisimme hotellillemme hänen ystävän isän kyydillä. Ensimmäisen hotellin olimme buukanneet valmiiksi, joka oli lähellä lentokenttää. Saisimme rentoutua aluksi ja lähteä sitten seikkailemaan. 

Ensimmäinen päivä Intiassa

Astuimme ulos lentokentältä ja yllätyin kun nenään ei tulvahtanutkaan odotettu haju: paska. Sen sijaan ilmassa leijui voimakas suitsukkeiden, mausteiden ja jonkin hyvän sikarin tuoksu. Ei paha ollenkaan. Sellaiseen meteliin ei ollut tottunut. Joka puolella autot tööttäilivät, ihmiset huutelivat ja kulkukoirat räksyttivät. Ihan niinkun stockmannin hullut päivät, mutta joka puolella ja koko ajan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja otin sen lämmöstä kaiken irti, eikä ollut muuten ikävä Suomen talvea. Minä, Marika ja Patrik sullouduimme Patrikin intialaiskaverin autoon takapenkille. Auto oli ihan onnettoman pieni, melkein mopoauton kokoinen. Kuskina toimi Patrikin intilaiskaverin isä ja hänen poikansa otti Patrikin matkalaukun syliinsä joka peitti oikeastaan koko näkyvyyden etulasista. Mutta ei se ollut niin justiinsa. Myös minun ja marikan rinkat saatiin ängettyä juuri ja juuri mukaan. (ps. Äiti, sun Renault Clio on tilaihme tohon pikkuautoon verrattuna). Tilanne oli aika huvittava, kun siinä köröteltiin kuin sillit suolapurkissa. 


Ois siinä selvittelemistä..


Intiassa jopa minä olin rikas.
15:20
Löysimme hotellin muutaman mutkan kautta. Kirjauduimme sisään ja painelimme nukkumaan. Nyt on muuten ihan hirivee näläkä! ->


21:40
Saavuttiin juuri hotellille. Ihme että tähän asti vielä mikään ei ole mennyt pieleen! Käytiin isossa Saket Mall-kauppakeskuksessa. Ajateltiin etsiä vaatteita, mutta päätettiinkin jättää niiden ostaminen myöhemmäksi jos ja kun löytäisimme halvempia puljuja. Kävimme syömässä ja ruoka oli tosi hyvää, mutta Intian hintoihin nähden kallista. Päätimme ettemme enää kävisi niin kalliissa paikoissa, että päiväbudjetit pysyisivät suunnitelmien mukaisina. Menimme Saket Malliin tuktukilla (ensimmäinen tuktukmatka) ja se oli aika elämys! Tuktukin kyydistä näki mukavasti kaupungin hulinan. Ihmisten pyörissä ja muissa kulkuneuvoissa oli mitä ihmeellisimpiä virityksiä ja ne jaksoivat huvittaa meitä.


Monet tuktuk-kuskit ajelivat ilman kenkiä



Tuunattu rekka. "Horn place"- ai siitä tuo jatkuva tööttäily johtuu! Ja siihen tööttäilyyn EI muuten tottunut!

Sitä kuuluisaa paskan löyhkää ei ole neniimme kantautunut vieläkään, kovasti se nyt ihmetyttää kun kaikki aina puhuu siitä että Intiassa haisee pahalle. Täytyy sanoa että Pariisissa haisi paljon pahemmalle. Pahimmat hajut ovat ehkä ilmansaasteet mitä autoista/tuktukeista lähtee, muttei sen kummempaa. Tuktuk-ajelulla olimme aivan Intian lumoissa Marikan kanssa, kaikki vastaantulevat tuoksut, äänet, värit.. kaikki oli niin erilaista.

Ihmiset olivat yllättävän ystävällisiä eivätkä aiheuttaneet meissä niin paljon epäluottamusta kun olisimme kuvitelleet. Pari kerjäläistä saatiin illan aikana riesaksi, mutta poistuivat kun vain ignoorasimme heidät. No tultiin me kerran melkein kusetetuksikin. Eräs 7-vuotias pikkupoika opasti meidän bussipysäkille, jonne emme meinannet millään lyötää itse. Pysäkille ajoikin joku paku ja siellä istuvat miehet lupasivat viedä meidät hotellillemme takaisin. Hyppäsimme kyytiin, mutta vähän arvellutti että oliko se kannattavaa. Noh, eihän ne miehet sinne hotellille osanneet ajaa. Vaativat rahaa ja yhtäkkiä eivät suostuneet enää englantiakaan kanssamme puhumaan. Zoomasin katseellani että miten pääsisimme autosta ulos kesken matkan jos miehet heittäytyisivät vielä hankalammiksi. Ovet oli lukittu joten puheella tästä piti selvitä. Annoimme heille 20 rupiaa (0.28 euroa) ja väitimme että ne ovat ainoat käteisemme. Meidät jätettiin keskelle ruuhkaista moottoritietä. Onneksi sentään pääsimme autosta ulos. Siihen kurvasikin sitten monta tuktukia ja kuskit huutelivat meitä kyytiin. Valittiin niistä silmämääräisesti luotettavin (no tuosta luotettavuudesta ei kyllä voi mennä takuuseen koskaan) ja hyppäsimme kyytiin. Hän vei onneksi meidät turvallisesti hotellin ovelle asti.

19.12.2012


Masala Dosalla
Junamatka Agraan ja omituisten tapojen ihmettelyä

Heräsimme tänään kahdeksan aikaan aamulla ja lähdimme ensin metsästämään aamiaispaikkaa. Hotellien aamupaloja emme uskalla syödä, sillä hotellien seisovissa pöydissä ruoka on usein seissyt kauan. Löysimme ihan hyvän mestan ja maistoimme ensikertaa masala dosaa. Dosa oli vähän niin kuin lätty ja sen sisällä oli tulista papusoossia, lisukkeena oli kaksi tulista kastiketta. Hyvää, mutta perkeleen tulista.


Varasimme hotellilta taksin ja lähdimme seikkailemaan kohti Nizamuddinin asemaa. Asemalla meille jäi paljon luppoaikaa. Päätimme käydä ostamassa tupakka-askin ja se tupakkakauppa vasta ihmeellinen olikin. Se oli ikään kuin aitaus, jossa oli penkkejä ja yksi laho talo ja sen päällä loikki pieniä intialaismiehiä purkamassa talon kattoa. Ostimme tällä kertaa ns. perussavukkeita (ei intialaisia). Jäimme yhdelle penkille tupakoimaan. Aitauksessa alkoi tulla hieman ahdistava tunnelma kun tajusimme olevamme ainoa naiset tupakkapaikalla ja kaikkien katseet olivat naulautuneet meihin. Me urpot vielä tarjoilimme omista tupakeistamme muille ja se kuulemma saatetaan käsittää Intiassa flirttinä. Ei hyvä. Myös ystävällinen hymy saatetaan tulkita haluna paritella. Piti siis keskittyä olemaan naama peruslukemilla. Joku pikkuskidi keitteli aitauksessa chai-tettä kattilassa ja tarjosi sitä meillekin. Pakko sanoa, että oli kyllä yksi parhaimmista makuelämyksistä ikinä! Törkeän hyvää teetä. Makuelämystä hieman latisti se että meidän piti hörppiä tulikuumat chait vauhdilla kurkusta alas tunnelman muuttuessa entistä painostavammaksi. Ihmiset tuijottivat ja yhä harvempi heistä hymyili. Lähdimme vähin äänin junalle.


Intialainen wc.



Junassa oli "moderni" ilmastointi
Junassa oli kuuden henkilön istuttavat penkkiloossit, tilaa oli onneksi ihan hyvin. Selvisimme myös Agraan ongelmitta. Matkalla näkyi kaikkea jännää ja otimme kuvia paljon. Slummeja, pieniä kaatopaikkoja, isoja kaatopaikkoja, savimajoja, verheitä niittyjä, lehmiä, apinoita, jalattomia koiria, toisiaan kummallempia pyykkinaruviritelmiä, ihmisiä kantaen päänsä päällä suuria hedelmäkoreja.. Hajuasiasta uusi juttu: intialaiset piereskelee ihan estottomasti missä vain. Ja junassa sitä hajua ei oikein päässyt pakoon. Miesporukka vetäisii tuliset eväät naamariin ja piereskelevät ruokailun päätteeksi. Ihan hyvä, että Suomessa tuota ei harrasteta. Välillä se piereskely alkoi meinaan vähän nyppimään. 


Päästyämme Agran asemalta ulos, taksikuskit hyökkäsivät kimppuumme heti. Tulivat iholle ja huutelivat "namaste, where you're going? good price for you!" Yksi taksikuski sanoi tietävänsä edullisen hotellin (nyt voi sanoa että: ja paskan vitut, hotellin työntekijät olivat hänen kavereita ja veti rahaa välistä) ja loikkasimme taksin kyytiin. Intian hintatasoon nähden hotelli oli aika kallis. Noin tuhat rupiaa per yö (kahdelta), myöhemmin maksoimme majataloissa noin 500 rupiaa per yö kahdelta henkilöltä, eikä aina sitäkään... Hotellissa oli jotain pikku-itikoita, mutta sentään torakoita ei kävellyt vastaan. Tuttu kuskimme lupasi viedä meidät seuraavana päivänä Taj Mahalille ja Agra Fortiin, lähtisimme aikaisin liikenteeseen. Olin innoissani, Taj Mahal on varmasti kaunis auringonnousun aikaan! Kävimme vielä illallisella läheisessä ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää vaikka paikka näytti aika rupuiselta. Ihmettelimme ettei ole vieläkään vatsa mennyt sekaisin.




Elämää junaraiteilla välillä Delhi-Agra. Näillä ihmisillä on liikaa aikaa! Missä tahansa päin Intiaa olikin, näköpiirissä oli vähintään yksi ihminen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti