perjantai 19. huhtikuuta 2013

New Delhi again

30.12.2012 New Delhi

Tänään lähdettiin Jaipurista aamuyhdeksän bussilla takaisin Delhiin. Matka sujui yllättävän nopeasti, noin kuudessa tunnissa olimme perillä. Hassua että tuo matka tuntui nyt hyvin lyhyeltä. Meidän oli aluksi tarkoitus mennä vanhaan Delhiin matkan loppupäiviksi, mutta päätimmekin jäädä New Delhiin ja tehdä päiväretken huomenna Old Delhiin. Meitä yritettiin taas kusettaa tuktuk-matkalla tänään, onneksi olimme oppineet pitämään yhä tiukemmin puolemme ja tinkaamisessakin aloimme olla aika mestareita. Yllätävän nopeasti sitä sopeutuu ja oppii luovimaan toisen maan kulttuurissa, säilyttämällä kuitekin omat periaatteensa. Saimme edullisen guesthousen kaupungin laitama-alueelta, vain 300 rupiaa per yö (eli 2,13e yöltä per naama). Viimeinen majapaikka Intiassa, aika hurjaa! Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme syömään. Tilaamani ruoka oli tällä kertaa ihan hirveää. Siitä ei erottunut oikein mitään makuja, ainoastaan tulisuus jolla yritettiin peittää ruuan mauttomuutta ja ruoka oli niin kuivaa että join sen kanssa varmaan pari litraa vettä. Keskustelimme Marikan kanssa siitä, että olimme oikeastaan vähän pettyneitä intialaiseen ruokakulttuuriin kaikenkaikkiaan. Olimme käyneet hyvissäkin paikoissa syömässä, mutta enemmän huonoissa. Ei ole niin päräyttäviä makuelämyksiä tullut kuitenkaan vastaan. Liharuuissa mättäsi se, että lihaa oli annoksessa todella vähän ja luuta sitäkin enemmän. Vaihtoehtoja ei kauheasti ollut ja tulisuus alkoi jo tökkiä, kun täällä syödään tulista aamupalaksi, lounaalla, päivällä, välipalaksi ja iltapalaksi. Kasvisruuat olivat parempia, sellaiset kypsennetyt siis. Ai että kuinka mulla on ikävä tuoreita kasviksia! Safkaamisen jälkeen kävimme ostamassa leffaliput johonkin intialaiseen toimintaleffaan, jossa ei ole englanninkielisiä tekstityksiä. Eli emme tule ymmärtämään leffasta mitään, mutta pitäähän sitä nyt kokeilla! Karkkipusseja täällä ei myydä missään, joten piti valita sellaisista kipoista katukaupasta erilaisia karkkeja. Ostimme niitä niin ison määrän että myyjärukka meni laskuissa sekaisin. Ihmetteli varmaan miten kukaan jaksaa syödä niin paljon karkkia.


Käytiin katsomassa leffateatterissa Dabangg 2

Intialaiset ovat muuten ihan hulluja elokuvateatterissakin. Sali oli iso ja ihan täynnä porukkaa. Salissa työskenteli "opas" joka ohjeisti taskulampun kanssa asiakkaita kulkemaan oikeille paikoille. Salissa oli ihan hirveä meteli ja kun leffa alkoi, alkoivat ihmiset hurrata. Aina kun ruutuun ilmestyi kaunis nainen, vislattiin kovaäänisesti. Jos leffan toimintasankari teki jonkun vaikuttavan tempun, ihmiset nousivat seisomaan, huusivat ja taputtivat. Meitä nauratti Marikan kanssa se meininki, Suomessa kaikki olisivat lentään leffateatterista ulos! :D

1.1.2013 


Old Delhistä löytyi hyvä ruokamesta, mutta yksipuolinen ruokavalio alkoi jo vähän tympiä makunystyröitämme..
Ruuan jälkeen tarjoiltava "suun raikastin"

00:46
Hyvää uutta vuotta! Aamulla nukuttiin Marskin kanssa pitkään ja lähdettiin sitten käymään Old Delhissä. Kierreltiin basaareilla jonkin aikaa, mutta tuntui ettei vanhassa Delhissä ollut juuri mitään uutta, mitä ei oltaisi jo nähty. Molemmilla oli vähän kipeä ja väsähtänyt olo, joten päätettiin ottaa tuktuk alle ja palata New Delhiin. Oli hirveä jano ja hieman kylmä päivä, joten halusimme löytää jonkun kivan kahvion ja löysimmekin pian sellaisen. Cappucino, suklaakakku ja jäätee länsimaalaisittain maistuivat taivaalliselta intiamättöjen jälkeen. Cappucinokin maistui siltä miltä piti. Nyt en syö ainakaan vuoteen intalaista ruokaa... Hyh hyh. Kakkukahvien jälkeen kiertelimme New Delhin pääbasaarilla ja sieltä löytyikin paljon kivoja tuliaisia sekä kaikenlaista Shiva/Ganesha/Maha Kali-roinaa itselle. Kavereille ostin chai-teetä, intialaisia mausteita ja suitsukkeita, joita oli tarjolla laaja valikoima. Lähdimme vielä hotellille lepäilemään hetkeksi, söimme eiliseltä jääneitä karkkeja ja katselimme telkkaria. ps. Intialaisesta telkkarista tulee ehkä omituisimpia saippuasarjoja ikinä!



Myöhemmin lähdimme vielä kaupungille, tarkoituksena löytää jotain uuden vuoden meininkejä. Mutta missään ei ollut mitään ja kaupungilla oli melko aavemainen tunnelma. Kadut oli tyhjennetty ihmisistä ja autoista eritstysnauhoin, poliisipartioita oli kaikkialla, rakettiäänet kuulostivat enemmänkin aseiden laukauksilta, kun oli sen verran sumua ettei ilotulitteita ainakaan näkynyt missään. Uutta vuotta ei siis oikeastaan juhlittu täällä tai ainakin tosi vaisusti. Mahdollisesti myös mielenosoitukset olivat vaikuttaneet siihen, ettei nyt kaupungilla juuri liikkunut ihmisiä. Lähdimme kävelemään takaisin hotellille ja huomasimme olevamme eksyksissä. Oli pimeää ja kaduilla liikuskeli epämääräisiä tyyppejä. Kysyimme yhdeltä vastaantulijalta tietä kadulle jossa hotellimme sijaitsee ja hän opasti kuinka pääsemme sinne. Lähdimme kävelemään ja pian sama mies palasikin luoksemme, sanoi että saattaa meidät mielummin koska peräämme oli lähtenyt joku miesporukka. Ei ole todellakaan turvallista kulkea Delhin kaduilla yöaikaan, etenkin jos on nainen. Selvisimme hotellille ehjin nahoin ja kiitimme avuliasta tyyppiä huolenpidosta. Joimme vielä iltachait ja painuimme pehkuihin.

1.1.2013 Ikävä länkkäriruokia ja puhtaita lakanoita

20:23
Viimeinen päivä Delhissä, aika haikeaa. Kyllä minun tulee Intiaa ikävä, vaikka tämä ihan hullu paikka onkin. Mutta on se silti kivaa palata kotiin! Söimme tänään aamupalan hotellilla (paahtoleipää, jee, sitä sentään uskalsi syödä) ja kävimme suihkussa taas Indian stylellä. Eli kuumaa sai heittää saavista päällensä. Onneksi kylmään suihkuun ei tarvinut tällä kertaa mennä. Ihanaa päästä Suomessa taas kunnolliseen lämpimään suihkuun! Ja puhtaisiin lakanoihin. Yhdessä majapaikassa meillä oli sellaiset taljat peittoina jotka haisivat ihan siltä, että olisivat olleet lehmien makuualustoina käytössä. Tiedä, vaikka olisivat olleetkin. Kiertelimme jonkin aikanaa Gonaugh Placella ja kävimme kokeilemassa intialaista mäkkäriä. Yleensä en tykkää mäkkäreistä ollenkaan, mutta täällä se kuulosti sopivan eksoottiselta.
Maharaja-burgerit
Syömisten jälkeen suuntasimme kultaiseen temppeliin. Se oli kuulemma isompi missä olimme viimeksi käyneet ja vaikutti ihan kiinnostavalta. Temppelissä oli paljon ihmisiä ja samanlainen hälinä kuitenkin kun viime temppelivierailullakin. Ihmettelimme miten kukaan voi sellaista saada hyvää energiaa ja mielenrauhaa itselleen? Kuskimme lähti temppeliin oppaaksi ja oli ihan mukava heppu. Hänen oli tarkoitus viedä meidät myös Lotus-temppelille, jonka halusimme nähdä ainakin ulkopuolelta. Delhissä oli kovat ruuhkat joten tuktukilla sinne pääseminen oli oikeastaan mahdotonta. Päätimme matkustaa metrolla Nehra Placeen ja asemalta olikin ihan kävelymatka Lotus-temppelille.
Kultainen temppeli

Temppelissä tarjoiltiin ilmaiseksi ruokaa.


Lotus Temple

Lotus-temppelin lisäksi kävimme vierailemassa Gandin museossa. Se oli ehkä virhe, sillä se oli varmasti kuivin museo missä olemme koskaan käyneet. Emme viihtyneet siellä kovin pitkään. Piti löytää taas ruokapaikka, kun päivän reissaamisen jälkeen alkoi huikomaan. Intialaista ruokaa emme halunneet syödä enää kertaakaan. Vannon, että jos olisin työntänyt suustani alas vielä yhdenkin masala dosan, chicken tandoorin tai jonkun tosi tulisen ruuan, laatta olisi lentänyt. Sallimme itsellemme siis etsiä länkkäriravintolan ja hyvä löytyikin. 




Delhin pääbasaarilla pyörimistä:




Palasimme illalla hotellille ja viereisessä talossa oli jotkut juhlat meneillään, kun sieltä kuului laulua ja rumpujen soittoa. En ymmärrä miten ne jaksaa laulaa koko ajan samaa laulua uudestaan ja uudestaan. Tuollaiselta se hoilaaminen suunnilleen kuulosti: http://www.youtube.com/watch?v=wJPah21kVZ0 :D
Huomenna olisi lähtö hotellilta lentokentälle 7:30. Yllättävän äkkiä tämä muutama viikko täällä kului. Toisaalta tuntui kun olisi ollut täällä jo paljon pidempään. On ehtinyt tapahtua niin paljon niin lyhyessä ajassa. On ollut kyllä opettavainen ja haastava reissu, herättänyt paljon tunteita ja ajatuksia. Ensimmäisenä kun pääsen kotiin, aion käydä kuumassa suihkussa, syön jotain terveellistä ja hyvää ruokaa, sitten katselen jonkun leffan peiton alla omassa pehmeässä sängyssäni! En kyllä voisi ehkä tällaisessa maassa kuitenkaan asua, on niin monta asiaa mitä jäisin Suomesta kaipaamaan. Täällä ei monella ole kattoa pään päällä, ihmisiä nukkuu kadun varsilla ja he kerjäävät ruokansa. On päiviä jolloin he eivät saa ruokaa ollenkaan. Ei puhtaita vaatteita, ei minkäänlaista terveydenhuoltoa (tai kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sitä). Kyllä minulla on asiat aika hyvin loppujen lopuksi. Suurin osa ihmisistä täällä kuitenkin on avuliaita ja ystävällisiä, vaikka huijareitakin joukkoon mahtuu. Ihmiset ovat välillä vähän liiankin sosiaalisia ja puheliaita. Suomessa ei onneksi tarvi jokaisen taksikuskin kanssa tutustua ja joku ei ole koko ajan tyrkyttämässä sähköpostiosoitettaan/puhelinnumeroaan. Eivätkä ihmiset kysele että onko jokin vialla, jos ei puhu 24/7 kuin papupata. Kyllä se on kiva palata kotiin, vaikka mahtava reissu on ollutkin. Ja nyt tiedän ainakin selvemmin sen, että haluan lähetä joskus kiertelemään Aasiaa pidemmäksi aikaa. Ehkä sitten valmistumisen jälkeen. :)

2.1.2013

07:06 Lähtöpäivä.

Tähän hallittuun ja välillä ei niin hallittuun kaaokseen alkoi jo tottua. Menimme eilen aikaisin nukkumaan, tosin unen päästä ei oikein saanut kiinni kun viereisessä rakennuksessa olleet tsembalot jatkuivat niin myöhään. Aamulla aikaisin he aloittivan hoilotuksen uudestaan. Rinkka on pakattu, naama sutattu ja nyt odotellaan taksin saapumista hotellille. Aikaero Suomeen on 3h, mukava kun jää koko ilta aikaa vielä touhuta kaikkea. Huomenna sitten nokka kohti Tamperetta ja pääsee juttelemaan kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa sekä rentoutumaan äiten luo. Reissu-Rosse kiittää ja kuittaa, sitten vuan uusia seikkailuja kohti!

<3:llä Roxxy




torstai 18. huhtikuuta 2013

Jaipur

29.12.2012 Jaipur ja gurun tapaaminen


Ajelua Jaipurissa tuunatulla tuktukilla:






22:40
En tiedä edes mistä aloittaisin. Aivan mieletön päivä! Ennen matkalle lähtöä odotukseni olivat aika suuret tästä reissusta, että halauisin jonkun oikein sykäyttän kokemuksen tai huomata oppineeni elämästä jotakin uutta. Tänään tapahtui kyllä jotain aivan ihmeellistä.. Mutta aloitan kirjoittelun tästä aamusta..! Ikävä kyllä vatsani oli päättänyt heittäytyä vähän draamaqueeniksi ja olo ei ollut mikään maailman paras. Ylävatsaa poltti ja vähän jännitti että nytkö sitten saan jonkun taudin.. Klo 07:00 kellon soidessa ajattelin että tänään en varmaan pysty lähtemään minnekään. Lepäilimme Marikan kanssa vielä muutaman tunnin ja päätin että lähdetään, vaikka vatsa olikin vähän kipeä. Vain yksi päivä Jaipurissa ja tänne pääseminenkin oli niin ison vaivan takana. Lähdimme ulos ja majatalomme eteen hurjasteli nuori tuktuk-kuski, jolla oli meille hyvä tarjous: 300 rupialla (4,26e) koko päivän kiertoajelua Jaipurissa, saisimme itse päättää paikat missä käydään. Kuulosti vähän liiankin hyvältä eli lähdimme tämän sällin matkaan. Ensin kävimme minareetissa, kipusimme tornin huipulle ja sieltä aukeni huikeat näkymät.
Kuvaa minareetin huipulta.
Seuraavaksi halusimme nähdä Hawa mahalin ja lähdimme ajamaan sitä kohti. Kuskin kaveri hyppäsi matkalla tuktuk-kyytiin. Nähtiin ajellessa taas paljon kameleita ja yksi norsukin. Montahan eläintä olen tämän koko matkan aikana nähnyt: lehmiä, koiria, kissoja, apinoita, sikoja, kameleita, aaseja, hevosia, papukaijoja, maaoravia, norsu.. ja kaikki ihmisten joukossa hengailemassa. Meidän kuski oli tuunannut tuktukinsa sisäverhoilut vaaleanpunaisiksi ja takapenkin taakse oli kiinnitetty myös basarit, kyllä kelpasi sitten kuunnella ysärihittejä:



Vaaleanpunainen kaupunki-ajelu


Hawa Mahal


Sitten pojat halusivat näyttää meille yhden palatsin, josta emme olleet matkaoppaista lukeneetkaan. Palatsi sijaitsi aivan vuorien juurella ja se oli kyllä kaunis paikka. Kiertelimme palatsin ympäristössä hetken ja seuraavaksi halusimme nähdä apinatemppelin, mutta pojat ehdottivat että käytäisiin ensin tapaamassa gurua (joka oli tämän toisen pojan henk.koht. guru), joka voisi ennustaa meille ja antaa elämänneuvoja. Suhtauduimme hyvin skeptisesti ideaan. Ajattelimme että sellainen on huuhaata ja siinä tuhlaisi vain rahojaan. Olen myös aina vähän kammoksunut ideaa käydä ennustajalla, entä jos se ennustaakin minulle tapahtuvan vain huonoja asioita, pahoitan mieleni ja alan pöhkönä pelkäämään niitä ennustuksia. Sovimme kuitenkin että käymme ensin koruliikkeessä missä poikien kavereita oli töissä ja myös gurun tavoitti samasta rakennuksesta. Teimme selväksi ettemme aio ostaa koruliikkeestä
mitään, mutta voidaan mennä käymään. Meille tarjottiin liikkeessä chait ja istuskelimme kuskiemme ja liikkeessä työskentelevien ukkojen kanssa rupatellen. Vaikuttivat oikeastaan ihan hyviltä ja huumorintajuisilta tyypeiltä, eivät huijareilta. Pojat kyselivät vielä kiinnostaisiko meitä gurun tapaaminen ja pohdimme asiaa pitkään. Olisiko siinä nyt mitään järkeä? Kysyimme pojilta mitä se maksaisi. Pojat vastasivat ettei meiltä pyydettäisi ollenkaan rahaa. Kuulosti epäuskottavalta. Päätimme että jos tosiaan meiltä ei veloiteta mitään, niin voisihan tuota kokeilla. Siirryimme liikkeestä gurun huoneeseen. Istuuduimme Marikan kanssa pöydän ääreen, guru istui toisella puolella. Hän sanoi heti ettei yleensä ole kiinnostunut turisteista ja normaalisti käskisi meidän häipyä, mutta meissä hän näkee jonkinlaista potentiaalia. Ajattelin ensin että mahtaakohan mielistellä ja ehkä hän haluaakin vain rahamme. Hyvin pian kuitenkin huomasin, ettei guru ollut mielistelijä alkuunkaan ja oikeastaan hän näytti vähän pelottavalta, koska oli niin vakavailmeinen. Hän sanoi että kertoo asiat suoraan ja jos emme niitä halua kuulla, ei kannatta jäädä kuuntelemaan. Alkoi vähän hermostuttaa. Marika kysyi pystyykö guru ennustamaan esimerkiksi ihmisen kuolemaa. Silloin guru naurahti ja sanoi että hänhän olisi maailman valtias jos osaisi ennustaa sellaisen asian. Guru kertoi opiskelleensa ja työskennelleensä pitkään Kanadassa, oli sitten myöhemmin muuttanut takaisin Intiaan. Se että hän osaa lukea ihmisiä, oli kuulemma lahja jota ei voi hankkia. Se lahja joko on, tai ei ole. Kysyimme myös että paljonko tämä lysti maksaisi, mutta guru vastasi siihen että se maksaisi sen verran paljon, ettei meillä ole siihen varaa. Eli hän ei pyytäisi veloitusta lainkaan, niin kuin oli luvattu.



Guru keskusteli ensin Marikan kanssa ja sitten minun. Guru pyysi minua laittamaan käteni pöydälle kämmen ylöspäin ja guru laittoi oman kätensä sen ylle. Oli todella pelottavaa, kuinka hän luki minua kuin avointa kirjaa. Sieltä hän lateli asioita mitä menneisyydessäni on tapahtunut, sellaisiakin asioita mitä olen kertonut vain harvoille ja valituille. Hän tiesi kaikista mahdollisista fyysisistä vaivoistani allergioita myöten. Kyllä siinä leuka loksahti auki. Hän osasi myös kertoa perheestäni, kaikki hänen kertomansa meni täysin oikein. Hän tiesi hyvistä ja huonoista puolistani, miten käyttäydyn missäkin tilanteessa ja mitkä asiat/tilanteet ovat minulle ongelmallisia. Tuntui vähän pahalta kuulla niistä huonoista puolista, ehkä juuri siksi että ne osuivat niin oikeaan. Mutta gurun mielestä pystyisin kehittämään itseäni paljonkin, se vain vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä. Myös se oli kummallista kuinka guru osasi ottaa puheeksi juuri sellaisia asioita, jotka olivat pyörineet jo pitkään mielessäni. Juuri ne asiat, mistä olen ollut epävarma ja joihin olen kaivannut vastausta. Alavalintani suhteen minun ei kuulemma tulisi olla huolissaan. Guru puhui positiivisesta energiasta jota nimenomaan hoitotyössä tarvitaan ja että minulla olisi tällä alalla paljon annettavaa. Lämmitti aivan älyttömästi mieltä kuulla tuo ja toivon että se on totta. Tietysti minua kiinnosti kuulla myös ihmissuhdeasioista ja sainkin gurulta niihin paljon neuvoja. Hän kertoi mistä ihmissuhteista minun tulisi luopua itseni hyvinvoinnin kannalta ja mitä ihmissuhteita minun tulisi vaalia. Ja lisää mykistäviä juttuja: kun puhuimme eräästä minulle merkittävästä henkilöstä, hän näpytteli tämän syntymäajan laskimeensa ja näytti sitä minulle, minusta alkoi tuntua että olen piilokamerassa. Odotin että hän sepittäisi meille vain jotain ympäripyöreitä juttuja, mitä voisi yhdistää kenen tahansa elämään. Mutta ei kukaan ihminen voisi sattumalta tietää minusta niin monta asiaa. Ennen sanonta "kaikella mitä tapahtuu, on jokin tarkoitus" on ollut lähinnä sanahelinää ja yhtäkkiä se sai aivan eri merkityksen. Ajattelin, että tällaista sattuu vain elokuvissa ja kirjoissa, että joku lähtee matkalle vähän kuin etsimään itseään ja sitten löytääkin sieltä vastauksia moniin kysymyksiinsä. Paloin halusta kertoa heti ystävilleni tapahtuneesta ja toisaalta ajattelin ettei kukaan varmaan edes uskoisi minua, kun olin itsekin niin hämilläni. Ihmettelin, että pitikö tulla Intiaan asti kuulemaan mitä asioita minun tulisi elämässäni muuttaa, jotta voisin paremmin.. Ja että joku tuhansien kilometrien päässä tietää minusta kaiken. Creepy! Sain gurulta myös safiirikiven tuottamaan hyvää onnea. Siitä en tiedä toimiiko se, mutta ainakin se on hyvä muisto tästä päivästä.



ps. Jälkikäteen tässä kirjoitan, että suurin osa aiheista joista keskustelimme gurun kanssa on kuitenkin sen verran henkilökohtaisia etten niistä tässä avaudu. Siksi tuo jää tässä vähän mysteeriksi miksi olin niin vaikuttunut. :) Läheisemmät ihmiset tietää kuitenkin!

Gurun tapaamisesta vaikuttuneena lähdimme apinatemppeliä kohti. Oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun, kun ajatukset pyörivät juuri käydyissä keskusteluissa. Pää oli ihan pyörällä. Mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tuntui huvittavalta olla näin vauhkoissaan tällaisesta asiasta, kun aiemmin on suhtautunut niin varauksella tuollaisiin tyyppeihin. Temppelissä saimme ruokkia apinoita, joita oli muuten paljon!







Apinatemppelin jälkeen lähdimme vielä kävelylle lähellä sijaitsevalle rannalle. Rannalla oli leveä basaarikatu, jossa oli paljon ihmisiä. Jäimme hetkeksi ihastelemaan maisemia:


Intialaiset kaverimme halusivat viedä meidät vielä teelle. Annoimme heille suomalaisia karkkeja tuliaisiksi, sillä he olivat auttaneet meitä niin paljon ja järjestäneet mieltämme liikuttaneen gurun tapaamisen. Chait juotuamme kävimme vielä porukalla kaljalla paikassa, jossa oli viihtyisä kattoravintola. Intiasta ei kyllä kaljaa löytänyt helposti sillä siellä alkoholia pidettiin pahimpana syntinä. Kaikkea muuta siellä sitten pössyteltiinkin.. Palasimme vasta 22:30 majatalolle. Ainakin hävisi vatsakipu päivän aikana kun oli niin paljon muuta ajateltavaa! Kyllä Jaipur oli vaivan arvoinen. :)







Varanasi -> New Delhi -> Jaipur

27.-28.12.2012

Jouduttiin hölmösti kiertämään New Delhin kautta Jaipuriin, koska suoria yhteyksiä ei Varanasista Jaipuriin ollut. Junamatka Varanasista Delhiin kesti 20 tuntia. Matka sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti kun saatiin nukkua makuuloosseissa. Tiivis tunnelma kyllä vaunussa oli kun yhdessä loossissa oli aina kuusi punkkaa.
Junamatkoilla oli hyvää aikaa perehtyä matkaoppaisiin paremmin!
Saatiin nukkua ihan rauhassa eikä rinkkojakaan pöllitty! Kun pääsimme perille, kuulimme että juuri samaisena yönä kun matkustimme, oli sattunut junaonnettomuus jossa oli kuollut kaksi paikallista ja kaksi turistia. Pisti miettimään, että yhtä hyvin meillekin olisi voinut sattua jotain. Mutta jos ei koskaan ota riskejä, ei koskaan koekaan mitään jännittävää. Meillä oli onnea matkassa.

Vihdoin olimme Delhissä. Päätimme käydä syömässä ennen matkaa Jaipuriin. Ruokapaikka oli varmasti huonoin tähän mennessä, missä olimme käyneet. Marikan ruoka näytti ihan koiran makkaralta. Itse tilasin kanarullan, jossa oli myös salaattia sisällä. Urhoollisesti ja hyvin nälissäni syötyäni jo puolet siitä ällörullasta huomasin, ettei kaikki kasvikset sen sisällä ollut kypsentyneet ehkä tarpeeksi. Myöhemmin tuo vähän kostautuikin...

Marikan "herkkuateria"

Tuo kanarulla näytti enemmänkin irvistävältä hirviöltä..

Jaipuriin pääseminen olikin aika ongelmallista. Aina kun pyysimme tuktuk-kuskia viemään meidät viralliseen matkatoimistoon josta voisimme kysellä kuljetuksia Jaipuriin, meidät vietiin johonkin kaverin kaiman enon serkun "matkatoimistoon" ja meiltä yritettiin vedättää ihan älyttömiä hintoja matkoista. Lopulta meni järki näihin huijareihin ja menimme bussiasemalle ja vihdoin saimme ostettua bussiliput Jaipuriin, vieläpä ihan hyvään hintaan. Matkalla keskustelimme mm. siitä kuinka alkoi intialainen ruoka tulla jo korvista ulos. Joka aterialla sai vain tulista ruokaa, joten se alkoi pikku hiljaa nyppimään. Oli myös hirveä ikävä jotakin tuoretta. Mutta tuoreita kasviksiakaan ei voinut syödä, ettei niistä saisi jotain vatsapöpöä.

Bussimatkalla oli kiva kuunnella Dissectionin Reinkaos-levyä ja ihailla maisemia. Myös Necros Christosia tuli kuunneltua paljon matkan aikana.


Jaipuria lähestyttäessä maisemat sen kun paranivat. Ohi vilisi vuoristoja, niittyjä, palmuja ja kuu paistoi kirkkaasti taivaalla. Bussimatka kesti seitsemän tuntia ja oli vähän hutera olo kun oli syönyt huonosti, eikä vatsani ei ollut mielissään aamulla syödyistä eväistä. Ja bussimatkan jälkeen oli takana 27 tuntia matkustamista. 



Ilma Jaipurissa oli onneksi lämpimämpi kuin Delhissä ja kaupunki vaikutti hyvin siistiltä esim. juuri Delhiin verrattuna. Paljon isoja ja korkeita rakennuksia kupolikattoineen. Bussiasemalta nappasimme tuktukin ja pyysimme kuskia viemään meidät edulliseen guesthouseen. Nyt emme jaksaneet lähteä etsimään majapaikkaa itse. Hyvä ja rauhallinen guesthouse löytyi ja hintakaan ei ollut paha. Huoneessa oli melko eksoottisessa paikassa wc ja suihku: parvekkeella. Mutta koska Jaipurissa oli lämmin, ei tuo juuri haitannut. Painuimme unten maille, että jaksaisimme taas aamulla lähteä kiertelemään kaupunkia aikaisin!

Varanasi

23.12.2012 Varanasi

00:13
Saimme ensimmäiseksi yöksi ns. paremman huoneen ja sovimme että loput päivät guesthousessa voimme yöpyä edullisemmassa huoneessa. Joustavaa palvelua, ja hyvä niin. Ollaan niin onnellisia, että oltiin vihdoinkin täällä! Nyt on pakko päästä nukkumaan, olen ihan poikki tästä matkustamisesta.

24.12.2012 Merry christmas from India!

Varmasti erikoisin jouluaatto mitä tähän mennessä olen viettänyt. Aamulla kävimme vaihtamassa huoneen vielä edullisempaan: 100 rupiaa per yö (eli 1,40e, kyllä on halpaa!) Onneksemme edullisemmassakin huoneessa oli kuitenkin oma wc ja suihku. Tosin suihkuilla ei ole ollut virkaa tähänkään mennessä kun niistä tulee vain kylmää vettä. Pyysimme siis aina aamuisin lämpiä vesisankoja huoneeseen ja siitä kuupalla vettä niskaan vaan. Menimme aamiaiselle taas guesthousen kattoravintolaan. Menussa oli monenlaisia ruokia. Oli intialaista, nepalilaista ja kiinalaista, länsimaalaisempaakin ruokaa tarjolla. Tilasin ensimmäistä kertaa lassijuoman; papayalassin ja se oli ihan törkeän hyvää! Lassiin tulee siis maustamatonta jogurttia, maitoa, hunajaa, sokeria ja maun mukaan helelmiä/marjoja.




"Naiset ja vammaset", hei kiitti!


Kaikenlaisia viritelmiä...

Tuo keltainen kärry oli paikallinen koulubussi.

Kävimme ensin hoitamassa junalippuasiat, etteivät jää viime tippaan ja saimme paikat junaan torstaiksi. Tutustuimme juna-asemalla uuteen kaveriin, israelilaiseen nuoreen mieheen nimeltä Ido. Junaliput hankittuamme lähdimme porukalla kävelemään gangesjoen vartta pitkin, maisemat olivat taianomaiset. 

River Ganges

Taidetta ghateilla.
Gangesjoen rannalla oli jonkinlainen seremonia, emme kyllä tienneet ketä/mitä juhlittiin. Joku tyyppi kävi länttäämässä punaiset täplät otsiimme. Osa ihmisistä istui venesissä joen puolella, osa maissa rappusilla. Lehmät hengaili messissä, tietty.


Hyvää joulua Varanasista!

Sorppa! Vähän sekava video :D

'



Lähdimme kävelemään illan hämärtyessä lähemmäs sitä ghattia missä ruumiiden poltto-tapahtuma järjestettiin. Kuulemma ruumiita poltetaan siellä 300-400 päivässä. Alueen lähistöllä tapasimme miehen joka halusi kertoa meille enemmän tapahtumasta. Hän kertoi, että aivan polttoalueen vieressä on rakennuksia, jossa elämänsä ehtoopuolella olevia ihmisiä odottaa pääsyään nirvanaan eli odottavat kuolemaansa. Jos kuolee Varanasissa, pääsee suoraan nirvanaan. Kaikki riitit tuli tehdä viidesti, jotta saa paremman paikan nirvanassa. Vettä pirskoteltiin ruumiin päälle viidesti, kukkia hetiettiin nuotioon viidesti, jne. Polttohautaukset tehtiin kasteittain. Mitä ylempää kastia, sen korkeammalla hänet poltettiin. Myös nuotiossa käytettävien puiden laatu meni kastien mukaan. Nuotioissa käytettiin santelipuuta pahoja hajuja poistamaan. Siksi ghateilla ei kuolemalta haissutkaan. Pääsimme näkemään polttohautausta aivan läheltä. Olimme jo Varanasin kaduilla nähneet paljon ruumiita kannettavan ja kantajien samalla hokevan jotakin lausetta/laulua. Ruumiita kannettiin puupaareilla, päällä oli liina (naisilla punainen, miehillä valkoinen) ja paljon keltaisia kukkia, joiden uskottiin tuovan hyvää onnea. Ruumiita kannettiin noin 6-8 ihmisen voimin polttohauta-alueelle jatkuvasti. Heidät siirrettiin riviin odottamaan. Heidän hautajaisseremoniansa oli kyllä aivan meidän suomalaisten hautajaisista poikkeava. Kuolleen omaiset iloitsivat, ja he uskoivat ettei ruumis siirry nirvanaan jos he itkisivät ja surisivat. Nuotioita yhdellä polttohautausalueella oli aina noin 4-5. Oli jotenkin epätodellista katsoa nuotioissa palavia ruumiita. Liekeistä rehotti päitä, jalkoja, käsivarsia ja osasta oli jäljellä enää luita. Punainen savu nousi ilmaan tummansinistä tähittaivasta vasten ja oli pakko todeta että jollain omituisella tavalla se hetki oli myös kaunis, eikä ruumiiden poltto tuntunut niin karulta kun olisi voinut uskoa. Välillä näin ihmisten kantavan luita gangesjokeen, tämänkin uskottiin tuovan hyvää onnea kun käy luuta gangesjoessa dippaamassa. Joidenkin luiden ympärillä oli vielä lihaa. Oli kyllä kumma fiilis kun yksi "lihanpala" kulki nenäni ohi ja haistoi sen kärventyneen ihmislihan.. Katseltuamme corpseja jonkin aikaa meidät vietiin katsomaan "Shivan ikuista liekkiä" joka paloi viereisen temppelin edustalla. Tämä meitä opastanut intialaismies "kastoi" meidät hiilloksen tuhkalla ja toivotti hyvää karmaa.

Porukkaamme lyöttäytyi ghateilta Idon lisäksi myös pari uutta tyyppiä; Alexander joka oli kierrellyt maailmaa jo useamman vuoden ja asuu milloin missäkin, sekä Asha joka oli kotoisin Venäjältä ja asuu nyt Varanasissa opiskelemassa hindinkieltä. Päätimme lähteä porukalla syömään Shiva Cafe nimiseen kahvilaan/ravintolaan, josta saa kuulemma herkullista ruokaa.
Ja hyvvee olikin!

Alexander ja minä
Tilasimme Marikan kanssa kookosvihannessoppaa, leipää ja nepalilaisen tarjottimen joka sisälsi kanaa, vihannesia, riisiä ja hyviä dippikastikkeita. Olipahan erilainen jouluateria! Keskustelimme yhdessä henkeviä ja minulla oli ihan älyttömän hyvä fiilis koko päivästä. Syöpöttelyn jälkeen lähdimme Marikan kanssa guesthouseamme kohti, puikkelehdimme kapeita kujia pitkin ja vaikka oli pimeää, niin tuntui yllättävän turvalliselta. Oli ihanaa, että jossakin oli niin paljon elämää vielä niin myöhään illalla. Hoimme Marikan kanssa koko illan kuinka huippua on olla juuri täällä ja juuri nyt! Tämä päivä herätti paljon ajatuksia ja olo oli jollain lailla vapautunut, ei ollut mitään stressattavaa.

25.12.2012



20:55
Mocha-Lassi, papaya-lassi, salt-lassi.. Miten niin tykästyttiin lasseihin?
Olemme olleet tänään koko päivän liikenteessä. Aamulla kävimme taas majatalon kattoravintolassa aamupalalla. Sitten suuntasimme kultaista temppeliä kohti. Temppeliin ei saanut ottaa valitettavasti kameraa sisälle. Jätimme laukut turvalokeroihin, kengät piti jättää myös ulkopuolelle. Ostimme katukauppiaalta kukkia, jota saisi sirotella temppelissä olevalle Shivan alttarille. Oli jännä fiilis kävellä paljain jaloin kukka-asetelmat kädessä, osallistua hindujen hengenmenoihin joista ei oikeastaan ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään. Mutta temppelin sisällä oli melko ahdistava tunnelma, ihmisiä oli ihan älyttömästi ja meidät vain tönittiin alttaria kohti, ihmisiä änkesi joka välistä. Meille huudettiin että kaikki kukat pitäisi pudottaa alttarille, ihmiset tönivät ja "seremoniassa" oli hirveä kiire. Siitä jäi jotenkin tympeä fiilis, eipä tarvitse mennä temppelivierailulle enää. Seuraavana suunnitelmissa oli veneajelu gangesilla.





Hullut peseytyjät gangesissa.

Turvallisen näköistä touhua.


26.12.2012

12:30
Huh mitä kokemuksia! Sentään ollaan elossa vielä. Eilen aamupäivästä lähdimme veneajelulle gangesiin. Ghatteja oli kiinnostavaa ihmetellä päivänvalossakin paremmin. 



Otettiin salakuvaa ruumiiden poltosta kauempaa.

Venemies halusi viedä meidät vielä katsomaan Varanasin muslimialueelle silkkitehdasta. Se kiinnosti meitä, joten lähdimme. Oli hassua, kuinka alkeellisissa oloissa silkinvalmistus tapahtui. Silkkitehtaalla työskentelevät tekivät käsin silkkihuiveja, liinavaatteita ja sareja. Herätti kyllä arvostusta kuinka pikkutarkkaa ja vaivanloista työtä he tekivät. Esim. yhden silkkisen päiväpeiton tekemiseen meni noin kuukausi. Venemies lupasi myös että voisi viedä meidät aamulla gangesjoen toiselle puolelle, jossa voitaisiin nähdä ruumiita myös tai ainakin ihmisten luita.
Sarien valmistusta.

Silkkitehdasvierailun jälkeen lähdimme vielä kiertelemään Varanasin katuja ja löysimme läheltä guesthouseamme Blue Lassi Shopin josta tilasimme mystiset erikois-lassit. :P

Meidän special-lassit.
Tänään kävimme jo kello 10 uudestaan veneajelulla gangesilla. Kävimme nyt toisen puoleisella rannalla. Ruumiita sieltä ei löytynyt, mutta ihmisten luita kyllä ja muidenkin elukoiden luita.


Rannalta löyty mm. lapsen pääkallo..


Käytiin myös uudestaan Shiva Cafessa herkuttelemassa :)


Juustokakkua ja chaita, nam!

Marski herkkuostoksilla!

Katukauppakierroksella.

Tulisia kasvispasteijoitakin piti maistaa :)