tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kambodza: Phnom Penh, Mondulkiri, Siem Reap

5.3.2014 Bangkok, Thailand - Phnom Penh, Kambodza

Heräiltiin tänään hyvissä ajoin pakkaamaan rinkkojamme ja lähdettiin käymään postissa. Sinne oli matkaa n.200 metriä juna-asemalta, mutta sekin matka tuntui ihan kuolemalta jälleen +35'C helteessä. Lähdettiin otsat hiessä metroasemalle ja kohti seuraavaa asemaa. Laskettiin että viimeiset käteisvaramme riittäisivät matkoihin ehkä juuri ja juuri. Vaihtoasemalla todettiin että multa puuttuu 4B. Onneksi eräs ystävällinen mies tarjosi minulle rahaa sen verran, ettei minun enää tarvinut nostaa automaatista lisää. Hypättiin skytrainiin kohti lentokenttää. Lentokentällä asiat sujuivat mutkitta ja lento kesti vain tunnin. Phnom Penhin kentällä piti ensimmäiseksi hoitaa viisumiasiat. Turistiviisumi maksoi 20$ joka on voimassa 30 päivää. Olin kuullut että viisumi maksasisi 25$ jos ei ollut passikuvia valmiina, mutta meiltä ei sellaisia kyselty edes. Rinkkamme saapuivat hihnalle nopeasti ja lähdimme nostamaan käteistä. Hyvä juttu on se, että Kambodzassa käy myös dollarit. Mutta perseestä on se, että he käyttävät kahta valuuttaa: dollareita JA rielejä. Niin sekavaa! Yksi euro on noin 5400 rieliä, kiva kantaa sellaisia paksuja setelinippuja mukanaan. Otettiin  tuktuk lentokentältä, matka kesti noin tunnin ja maksoi 5$/hlö. Olimme katsoneet taas Lonely Planetista edullisen guesthousen ja suuntasimme sinne. Huone oli kiva, joten varasimme sen kolmeksi yöksi. Guesthousen lähellä on puisto, missä on paljon nuoria tanssimassa ja kuuntelemassa musiikkia iltaisin. Ostimme lähikaupasta oluet ja menimme ihmettelemään meninkiä. Lähdimme kävelemään joenvartta pitkin ja kävimme syömässä. Ravintolan ruuat olivat turhan mauttomia, huomenna etsimme kyllä jonkun muun paikan! Mielestämme tuktukien ja taksien hinnat vaikuttavat täällä jopa kalliimmilta kun Bangkokissa. :o Mutta edullista silti Suomen hintoihin verrattuna. :)

6.3 Phnom Penh

Herättiin tänään kymmenen aikoihin ja mentiin guesthousen alakerrassa olevaan ravintolaan aamupalalle. Ravintolaa oli kehuttu paljon ja aivan syystä! Mun lemppari oli hedelmälautanen, niitä tulee kyllä jäämään ikävä. Hedelmät ovat niin tuoreita ja raikkaita täällä. Tilattiin sitten guesthouselta tuktuk ja lähdettiin ensimmäisenä tsekkaamaan Killing Fields, kuoleman kentät. Matkalla sinne nähtiin myös enemmän Phnom Penhin maalaismaisemaa. Kuoleman kentillä oli audio-opastus eli kuulokkeilta sai kuunnella infoa paikan historiasta ja ihmisten tarinoita jotka ovat siellä kauheuksia kokeneet. Ne olivat todella ahdistavia tarinoita ja antoivat aivan erilaisen fiiliksen kenttien tutkimiseen. On surullista miten julmia ihmisten pystyvät olemaan toisilleen... Kuoleman kentillä teurastettiin siis iso joukko kambodzalaisia. Ihmisiä vietiin heidän kodeistaan ja otettiin vangeiksi. Heitä kidutettiin ja nöyryytettiin mitä järkyttävimmillä tavoilla. Herätti kyllä tunteita tässä paikassa vieraileminen.
Muistokappeli, mistä löytyi yli 8000 uhrin kallot.

Seuraava etappimme oli Toul Slengin vankilamuseo. Kiertelimme katselemassa karmeita sellejä missä vankeja pidettiin. Jotkut sellit olivat kuin koirankoppeja ja niihin pahimmillaan heivattiin useita ihmisiä yhtäaikaa. Vangit saivat syödä vain pienen annoksen mautonta puuroa päivässä ja vettäkään heille ei tarjottu tarpeeksi. Suihkussa vangit saivat käydä noin kerran kahdessa kuussa ja sekin tarkoitti sitä että vangit tuotiin yhdeen isoon huoneeseen ja heidät pestiin letkuilla. Museossa esiteltiin myös kidutusvälineitä ja kerrottiin vankien kidutustavoista. Vankeja laitettiin roikkumaan puolapuille pää ylösalaisin ja heidän päänsä upotettiin saastaiseen veteen. Heiltä revittiin kynsiä irti ja laitettiin suolavettä haavoihin. Monet vangit kuolivat selleihinsä ja myös heistä löytyi kuvia (kuolleina) museon seiniltä. Olivat jotenkin tosi sairaita kuvia... Sitten yksi kamalimmista kidutusmuodoista oli se kun vangeilta leikattiin nännit irti ja laitettiin haavalle tuhatjalkaisia. Näitä tarinoita lukiessa en voinut olla muuta kuin järkyttynyt. Mikä saa ihmisen tekeen toiselle ihmiselle jotain näin sairasta? Tuli ihan huono olo kun rupesin ajattelemaan vankien kohtaloa. Monet olivat vankilassa aivan syyttä tai eivät edes tienneet miksi ovat päätyneet sinne. Ja oli syy tai ei, teot tässä vankilassa olivat aivan hirveitä ja anteeksiantamattomia. Myös erään vangin tarina jäi mieleeni. Hän oli päässyt pakenemaan vankilasta, mutta oli joutunut jättämään itkevän lapsensa taakseen, ihan kamalaa. :( Vain harva selvisi vankilasta elävänä. Eikä ihme.

Vankilavierailun jälkeen halusimme jotain keventävää ajateltavaa ja tekemistä loppupäiväksi. Lähdimme käymään Russian marketissa, mutta viihdymme siellä vain muutaman minutin. Kaikkea krääsää siellä vain oli. Kuski kertoi jostain joen lähellä olevasta kukkulasta, minkä huipulla on temppeli. Lähdettiin vielä käymään siellä ja komeat näkymät siellä olikin. Kuski yritti huijata meiltä lisää rahaa, koska kukkulalla käyminen oli muka ylimääräinen reissu. Ja me taas oltiin miinustettu päivän kiertoajelusta Russien market kun ei siellä oltu varmaan edes viittä minuuttia. Ja oltiin jo aiemmin sovittu koko päivän hinta. Pysyttiin kuitenkin tiukkoina ja eipä maksettu enää mistään "ylimääräisestä". Mentiin jälleen guesthousen alakertaan syömään ja tsekkailtiin hintoja Kratieen. Todettiin kuitenkin että tulisi melkein saman hintaiseksi mennä Mondulkiriin saakka, vaikka se on paljon kauempana. Näissä hinnoissa ei ole kyllä mitään logiikkaa! Päätimme siis skipata Kratien ja varasimme bussimatkan 8.3 Mondulkiriin. Tänään lähdetään vielä piknikille illalla!

22:50
Pullo punkkua per lärvi, oho hups! Hyvää oli. Ja halpaakin vielä.

7.3
Tarkoitus oli tänään lähteä käymään Royal Palacessa, mutta sinnepäs ei jostain syystä päässyt tänään ollenkaan. Joku tärkeä tapaaminen siellä oli, niin turisteilla ei ollut sinne asiaa. Käytiin sitten aromaöljy-kokovartalohieronnassa ja se teki jälleen kerran oikein gutaa! Tekisi mieli käydä hieronnassa lähes joka päivä kun se on puoli-ilmaista täällä. Sitten tehtiin tuktukilla kiertoajelu kaupungissa. Käytiin muutamassa palatsissa ja Independence monumentilla (4$/per hlö ajelukierros). Tultiin hyvissä ajoin takaisin guesthouselle, koska huomenna on aikainen herätys! 

8.3
Tänään herättiin tosi aikaisin, jo 05:30. Pakattiin taas rinkat ja tuktuk haki meidät guesthouselta 06:30. Tuktuk vei meidät minibussin luo mikä lähti klo 7 Mondulkiriin. Bussissa (tai no sitä voisi enemmänkin kutsua pakuksi) oli tosi vähän jalkatilaa mikä on hieman ahdistavaa tällaiselle amatsonille. Matka kesti 6h ja maksoi 13$/hlö. Kestin kuitenkin matkan siitä huolimatta että polvet olivat melkein suussa. Perillä luoksemme tuppaantui heti yksi opas ja hän antoi meille puhelinnumeronsa, jos tarvitsisimme hänen apuaan. Hän antoi meille myös kartan ja opasti edulliselle guesthouselle. Mukava kaveri! Varasimme huoneen/oman pikkumökin Phanyro nimisestä guesthousessa, hintaan 8$ (kahdelta). Että halapaa on! Tapaamamme opas lupasi viedä meidät ystävänsä kanssa motskareilla yhdelle vesiputoukselle. Sinne oli matkaa noin 5 km. Maisemat matkan varrella olivat upeat! Paljon kukkuloita, niittyjä, palmupuita ja kaikki niin vehreän vihreää! Vähän kyllä jännitti ne jyrkät ala- ja ylämäet mopedin kyydissä. Vesiputous jota menimme katsomaan, oli melko pieni. Kaunis kyllä. Mutta tyhmät ihmiset olivat roskanneet sitä... Muuta nähtävää tuossa paikassa ei oikein ollut joten lähdimme melko sukkelaan takaisin guesthouselle päin. Pääsimme ns. keskustaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Matkan varrella tapasimme yhden paikallisen miehen joka halusi jäädä juttelemaan kanssamme. Hän oli ammatiltaan englannin kielen opettaja. Meillä oli itseasiassa tosi hyvät keskustelut! Ehti tulla jo pimeää kun rupateltiin niin kauan. Se on muuten hassua miten salaman nopeasti täällä tulee pimeys iltaisin. Jo kuuden ja seitsemän välillä. Ja sekin on hassua miten helposti täällä ihmistet tulevat juttelemaan toisilleen. On aina mukava kuulla paikallisilta kaupungin ja maan historiasta, sekä tavoista ja kulttuurista. Huomenna lähdemme taas ajoissa liikenteeseen kun olemme varanneet parin päivän viidakkovaellusreissun!

10.3 Mondulkiri

Huh huh mikä vaellusreissu... En oikein tiedä mistä alottaisin. Eilen lähdettiin aamulla viidakkoon vaeltamaan, kahden päivän retkestä maksoimme 60$ eli ei ihan niin halpaa lystiä. Oppaanamme oli nuori paikallinen poika. Meidän oli siis tarkoitus kävellä erääseen pieneen kylään, jossa saisimme yöpyä. Ensimmäinen päivä sisältäisi vesiputouksia ja toinen elefantilla ratsastusta. Matkan piti kestää noin 5-6 tuntia, mutta se "hieman" venähti. Seurueessamme oli myös yksi ranskalainen nainen ja hänen 4-vuotias tyttärensä. Meitä ihmetytti aluksi hieman että aikooko 4-vuotiaskin oikeasti jaksaa kävellä noin pitkän matkan. Toisaalta tämä parivaljakko oli hieno esimerkki siitä, ettei lapset välttämättä estä matkailua, riippuu mihin lapsensa totuttaa. Matka toki kulki hieman hitaammin koska muksu ei jaksanut kävellä niin ripeästi ja välillä häntä piti kantaa. Saavuttuamme vesiputoukselle pidimme siellä lounastauon ja saimme uida vesiputouksessa. Vesi oli ihanan viileää joten siellä uiminen virkisti kovan reippailun jälkeen! Ja reippailua toki olisi vielä paljon edessä. Noh, ilmaantui sitten vähän mutkia matkaan kun Helillä iski kesken reissun oksennustauti. Oli jo aamulla valitellut ettei vatsa ole nyt ihan ok. Heli valitteli että tajukin meinaa lähteä kun voi niin pahoin, eikä paahtava helle ja raskaskulkuinen maasto varmasti helpottaneet hänen oloaan. Minä sitten amatsonina kannoin Heliä reppuselässä sen minkä pystyin. Olin iloinen siitä että se edes vähän auttoi Heliä ja ainakin sain hyvän jalkatreenin! Meidän piti matkan varrella ylittää yksi joki kiviä pitkin ja arvatkaa vaan oliko ne kivet liukkaita? No oli. Eikös kompuroitu sinne molemmat. Vielä yritettiin hienosti kantaa lenkkareita niin ettei ne kastuisi. Ihan turhaan. :D Mulla meni polvi kahden kiven välin ja polveen tuli komea mustelma. Ei siinä voinut kuitenkaan muuta kun nauraa. Kaksi avutonta turismoa kompuroi joessa polvet ruvella ja toinen vielä laattaa vähän väliä. Oi voi! Kävely oli kyllä paljon paljon raskaamaa mitä osasi kuvitella. Oli se +35'C lämmintä ja vettä ei pystynyt kantamaan niin paljoa mukana kun sitä olisi tarvinnut. Oltiin jo ihan kuolleita kun opas sanoi että vielä olisi edessä noin kahden tunnin kävelymatka. Välillä tuntui ettei koskaan päästä sinne kylään asti. Mutta ei kun Heli selkään ja matka jatkuu. Koko ajan vastaan tuli lisää ylämäkiä ja veri maistui suussa. Nauratti että minä hullu vielä maksan tästä. :D

Vaellus kylään kestikin siis todellisuudessa noin kahdeksan tuntia (taukojen kera). Mutta vihdoin olimme perillä ja Heli vetikin heti pitkäkseen. Nukuimme sellaisessa olkikattoisessa majassa, minkä sisällä oli kaksi puusta tehtyä tasoa. Siihen heitettiin vain olkimatot joiden päällä nukuimme. Mutta se oli ihan ok meille! 





Lähdin ostamaan meille kylmää kokista kyläkaupasta. Enpä olisi uskonut että keskeltä ei mitään löytyy kuitenkin kokista. Vettä saimme kylässä ilmaiseksi, kuului retken hintaan. Sitä tulikin kitattua perillä niin kuin ei olisi koskaan vettä saanut. Majassamme oli myös paljon eläimiä: possuja, kanoja, söpöjä tipuja, koiria, kissoja.. Yksi kissa kaipasi kovasti paljon rapsutuksia koko ajan ja pakkohan sitä oli paijailla. Ulkona oli myös vuohia ja takapihallamme oli RONSU! Saatiin kylässä illallista ja se oli yllättävän hyvää! Istuskeltiin illan pimetessä majamme ulkopuolella ja viereeni istui joku paikallinen mummeli. Hän hymyili (ja naureskeli) minulle leveästi ja hänen suunsa oli kauttaaltaan veressä. Ja hänen hampaansa olivat ihan mustat ja näyttivät ihan syöpyneiltä. Hän selitti minulle jotain khmerin kielellä, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä mitä mummo höpötti. Ajattelin karata nukkumaan kun hän vain jatkoi höpöttelyään, vaikka luulisi huomanneen ettei meiltä löydy yhteistä kieltä. Saimme myös hyttysverkon yllemme yöksi, nukuimme sen alla kaikki neljä: minä, Heli, ranskalaisnainen ja hänen tyttönsä. Seuraavana päivänä lähdimme norsuajelulle. Heli ja ranskalaiset istuivat norsun selän päällä istuimella ja minun piti istua norsun niskan päällä. Paikallinen mies ohjasi norsua kulkemaan eteenpäin. En oikein tykännyt siitä että hänellä oli sellainen teräväpäinen tikku mukanaan, mielestäni mitään eläimiä ei tarvitse sellaisilla tökkiä. Oli aika jännittävää ja vaikeaa olla norsun niskassa kun en oikein saanut mistään pidettyä kiinni ja piti jännittää koko kroppaansa, että pysyy kyydissä. Etenkin alamäet olivat tuskaa eikä sillä reitillä näyttänyt muuta olevankaan kun jyrkkiä alamäkiä. Ensimmäisen levähdystauon aikana oli pakko todeta etten pysty istumaan niskan päällä. Onneksi ranskalaisnainen vaihtoi kanssani paikkaa. Olo helpotti kun pääsin istuimelle. Matkalla mentiin koko ajan puita päin ja sieltä tuli aina tuliaisiksi jotain eksoottisia ökkömönkijäisiä. Helin päälle hyppäsi myös joku valkoinen, skorpionin näköinen otus, kiljuttiin ja huidottiin kuin kakarat että se lentäisi kyydistä pois. Maasto oli tosi haastava, koko ajan jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Jopa norsulle sellainen maasto oli varmasti todella raskas ja vielä neljä tyyppiä selässään. Se tuntui väärältä. Alkoi mennä myös hermo siihen että norsun omistaja (?) koko ajan huusi vihaisesti norsulle kun se pysähtyi välillä syömään puiden oksia. Mikä nyt aivan luontaista eläimelle... Norsuajelu päätyi takaisin kylälle ja sieltä saatiin autokyyti kaupunkiin. Pakko sanoa että kuvittelin retkeä hieman toisenlaiseksi. Vesiputouksia nähtiin vain yksi vaikka annettiin ymmärtää että niitä olisi useampia. Maasto oli paljon raskaampi kulkea mitä annettiin ymmärtää. Niin monta tuntia kävelyä oli aivan liikaa. Olisin toivonut myös enemmän yhdessäoloa kylässä asustelevien paikallisten kanssa. Luonto oli kyllä todella kaunis ja olihan se avartavaa saada tällainen kokemus. Norsut ovat myös aina ihania, toivottavasti niillä ei ole kovin huonot oltavat kylässä. Mutta hintalaatusuhde ei ollut kyllä aivan kohdillaan tässä retkessä. Minua ei siis alkeelliset olot ollenkaan haittaa, mutta luettelinkin tuossa jo mihin asioihin olin hieman pettynyt. Mutta kohti uusia tuulia, huomenna lähdetään 7:30 bussilla Siem Reapia kohti!

12.3 Siem Reap

Eilen matkustettiin koko päivä Mondulkiristä Siem Reapiin. Matkan oli tarkoitus kestää noin 10 tuntia, mutta se kestikin yli 14 tuntia. Perus. Oltiin siis vasta illalla kymmenen aikoihin perillä. Hypättiin asemalta tuktukiin ja pyydettiin kuskia viemään meidät johonkin edulliseen guesthouseen. Piti käydä aika monta paikkaa läpi kunnes löydettiin meidän budjetille sopiva paikka. Käytiin tänään aamupäivällä kahviossa, mistä sai tosi hyviä frappeja. Siellä oli pari paikallista ukkoa, joiden kanssa meillä oli hyvät keskustelut tatuoinneista ja uskonnoista. Kahvien jälkeen kierreltiin ulkomarketeita ja matkaan tarttui kivoja tulaisia. Käytiin sitten Cambodian BBQ nimisessä ravintolassa syömässä. Siellä tilasimme seitsemän lihan annossetin kahdelle. Ruoka oli tosi hyvää! Pöydän keskelle tuotiin kuuma pannu ja saatiin siinä itse käristellä eri lihoja mm. krokotiilin lihaa! Annokseen kuului myös kasviksia ja nuudeleita. Syöpöttelyjen jälkeen käytiin taas hieronnassa ja kierreltiin kaupungilla. Teimme illaksi pöytävarauksen Temple clubille, missä esitettiin perinteistä apsaratanssia. Oli kyllä viihdyttävää ja kaunista katseltavaa, myös ruoka oli tajuttoman hyvää. Ollaan tänään todettu että tämä kaupunki on tosi viihtyisä ja huomattavasti siistimpi kaupunki kuin esimerkiksi Phnom Penh. Tämän pitäisi olla ehdottomasti Kambodzan pääkaupunki! Päätettiin buukata vielä yksi yö lisää guesthousesta jossa yövyimme.

14.3
Eilen lähdettiin yhdeksän aikaan kiertelemään Angkor Watiin ja muihin temppeliraunioihin. Jo pelkkä Angkor Wat oli ihan valtava ja kierreltiin siellä kaksi tuntia. Alueelle piti ottaa tuktukkyyti, koska temppelit olivat sen verran kaukana toisistaan. Kaikki kuskit pyysivät ajelusta 15$ mikä oli mielestämme aika paljon. Bongattiin ns. parkkipaikalta yksi vanhempi mies, Rob, joka suostui jakamaan matkan kanssamme. Näin saatiin hintaa hieman pienemmäksi. Menimme ensin pällistelemään Angkor Watin temppeliraunioita. Sitä koristavat kaiverrustaideteokset olivat todella kauniita, ei voitu kun ihmetellä huuli pyöreänä. 
Angkor Wat - Apsara dancer

Jossain vaiheessa kadotimme Robin. Nähtyämme tarpeeksi menimme tuktukille odottamaan Robia ja matkan jatkumista seuraavalle temppelille. Rob oli temppelissä tosi kauan, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää koska hän on taidehistorian opettaja (Yalessa! Nice). Teki muutenkin ihan hyvää istua välillä, koska vuorostaan minulla oli vatsa kipeä. Kun Rob palasi, jatkoimme matkaa Bayon temppeliin ja Angkor Thomiin. Ne olivat myös upeita!


Bayon Temple
Näiden jälkeen käytiin vielä Ta Prohmin temppeliraunioissa kiertelemässä. Siellä oli paljon valtavia puita, joiden oksat mutkittelivat temppelin kiviraunioissa. Se on jännä huomata, kuinka luonto ottaa itselleen takaisin sille kuuluvan. :)


Ta Prohm Temple
Viiden aikaan lähdettiin takaisin kaupunkiin päin, pudotettiin ensin Rob hänen hotellilleen. Rob maksoi matkasta sen verran että meidän maksettavaksi jäi vain kaksi dollaria, tosi kilttiä! Lähdettiin sitten Helin kanssa etsimään Lonely Planetissa suositeltua Sugar Palm-ravintolaa, missä Gordon Ramseyllekin on opetettu jotain kikka kolmosia! Kuten arvata saattoi, ruoka oli siellä ihan törkeän hyvää. Käytiin syöpöttelyjen jälkeen hakemassa parit juomat ja mentiin hotellille lepäilemään. Ollaan vielä yksi päivä täällä, huomenna pitäisi etsiä posti ja pyykätä!


14.3.2014

Tänään ollaan vietetty suht rento päivä. Käytiin aamulla ensin postissa ja syömässä aamiaista. Huomattiin matkanvarrella pari kampaamoa ja kävin kyselemässä niistä mitä pehkolleni voisi tehdä. Olin jo aikaisemmin suunnitellut vaalentavani hiukseni (oma värihän on blöndi!), koska on niin vaikea ylläpitää punaista väriä reissussa. Aurinko vaalentaa niin paljon. Jo noin viikon reissussa olon jälkeen mun tukka oli vaalea, mutta rumasti oranssi/pinkki. :D Yhdessä kampaamossa luvattiin saada hiuksistani nätimmät ja viisi aasialaista rupesivat käsittelemään hiuksiani. Huvitti kun heitä oli niin monta ja mietin että mitähän helvettiä tästä tulee. Mutta lopputulos oli paljon parempi kuin osasin kuvitellakaan! Olin yllättynyt kuinka he saivat tukkani niinkin vaaleaksi vain yhdellä värinpoistolla. Sain päähieronnankin samalla ja minulle tarjoiltiin koko ajan hedelmiä ja teetä. Leikattiin myös surkeat latvat pois. Hiusoperaatiossa meni vajaa kolme tuntia. Käytiin vielä illemmalla syömässä, juotiin pari olutta (kuinkas muutenkaan) ja tultiin guesthouselle. Huomenna edessä olisi taas 12h bussimatka!
Tadaa! 

torstai 15. toukokuuta 2014

Bangkok 26.2.2014 - 5.3.2014

26.2.2014 Bangkok

Meidän lento lähti 25.2 klo 07:05 Helsingistä. Kentällä piti olla jo viideltä aamulla. Eipä tullut mentyä ollenkaan nukkumaan lentoa edeltävänä yönä! Ensimmäinen kuumotus iski jo Helsingin lentokentällä. Menimme tekemään check-iniä ja täti tiskin takana sanoi että meillä pitäisi olla lento valmiiksi hankittuna pois Thaimaasta 1 kk sisällä. Tai sitten olisi pitänyt olla viisumi. Näitä ei tietenkään oltu hankittu, koska Thaimaaseen ei tarvitse viisumia jos oleilemme siellä alle 30 päivää. Oltiin ihan että "jaa, tähänkö se matka jo tyssäsi". No sitten äkkiä lentokenttähotellin koneelle ostamaan jatkolentoa. Helin pankkikortti ei meinannut käydä lentolippuostoksiin, siinä järjestelmässä oli jotain häikkää. Ja luottokorttia kummaltakaan ei tietty löytynyt... Hieman meinasi iskeä paniikki. Tiukille meni että saatiin lopulta lennot ostettua ja sitten juoksujalkaa lähtöselvitykseen. Huh, päästiin lähtemään kauan odotetulle matkalle! Voin sanoa että 22h lentokoneessa oli aika tuskaa... Joka paikkaa kolottaa enkä saanut nukuttua juuri yhtään. Ihan pyörryksissä oltu tämä päivä. Kesti vielä aika kauan löytää Lonely Planet-kirjasta bongaamamme guesthouse. Pyörittiin ympyrää Bangkokin keskustassa, +34'C helteessä ja painavat rinkat selässä se alkoi olla aika tukalaa. Vihdoin löydettiin guesthouse ja se vaikutti mukavalta. Käytiin suihkussa ja lähdettiin kaupungille. Eräs ystävällinen tyttö (jolla oli muuten lacosten paita ja siinä oli kalansyötteä, wtf) opasti meidät hyvään ruokapaikkaan. Aika pian palloiltiin takaisin guesthouselle kun alkoi väsymys painaa päälle.

Torstai 27.2. Bangkok

Mitä saatanaa. Nukuttiin Helin kanssa 17 tuntia!!! :D Vähän univelkoja vissiin... Ikinä nukkunut näin monta tuntia putkeen. No joo, viimeksi oon nukkunut viime perjantaina paremman yöunet.

Eilen lähdettiin pitkien unien jälkeen ostoksille Siam-nimiseen ostoskeskukseen. Käytiin siellä jalkahieronnassa, missä kalat syö kuollutta ihoa ihmisten koivista. Se kutitti! Illemmalla ajateltiin että olisi kiva käydä parilla oluella jossain kuppilassa ja otettiin tuktuk ostarilta. Sitten kuski näytti meille tällaista "menua":


Meitä huvitti että jo toisena iltana Bangkokissa meitä yritettiin kuskata strippibaariin... Sanottiin hyvin selkeästi ja jämäkästi ettei todellakaan haluta sellaiseen. Ollaan tietoisia siitä kuinka yleistä ihmiskauppa on Aasiassa, joten vastaus oli ehdoton ei. Sanoimme uudestaan että haluamme vain johonkin rauhalliseen pubiin ja ottaa siellä pari olutta. Jatkoimme matkaa ja kuski oli sitä mieltä että joku Hollywood-niminen mesta olisi hyvä. Ajateltiin että okei, voihan sitä kokeilla vaikka nimi jo kuulosti epäilyttävältä. Kuski vei meidät syrjäiselle sivukujalle, minkä päässä heilui pinkit diskovalot ja yllätys yllätys kyseessähän olikin strippiklubi. Alkoi vähän ärsyttää. Väänsimme rautalangasta "No stripklub! No naked girls! Just some peaceful PUB!" Kuski näytti närkästyneeltä ja kaasutti kohti seuraavaa paikkaa. Joka oli TAAS strippiklubi. Alkoi todella ärsyttää. Kuski hermostui, koska emme suostuneet menemään hänen tarjoamiin strippiluoliinsa ja vain jätti meidät yhdelle juna-asemalle. Eipähän maksettu kyydistä mitään ja oli ainakin kiva nähdä Bangkokin keskustaa tuktukin kyydistä. Otettiin skytrain omalle asemallemme, oli aika kokemus sekin! Ostimme kaupasta kaljat ja palasimme guesthouselle. Guesthousen terassilla istui muitakin länkkäreitä. Tutustuttiin yhteen Julian-nimiseen nuoreen mieheen ja juteltiinkin tosi pitkään hänen kanssaan. Hän oli kotoisin saksasta. Hän tarjosi meille olutta ja soitti meille Rammsteinia! ps. Käy. :D Ja mä soitin Julianille blackmetallia! Haettiin vielä yöllä lisää halpaa olutta lähikaupastamme ja seuraamme liittyi muitakin tyyppejä. Juteltiin kolmeen asti yöllä eli yöunet jäivät hieman vähille taas. Ei paljon lähdetty temppeleitä katselemaan tänään... Noh, huomenna sitten!


2.3. Bangkok 01:15

Käytiin eilen päivällä Chinatownissa. Siellä oli lähinnä kaikkea turhaa krääsää, joten ei viihtytty siellä kauaa. Mutta hyvä hierontapaikka löydettiin ja siellä maksoi kokovartalohiernonta vain n.3e/tunti. Enpä ole aiemmin niin erikoisessa hieronnassa ollut! Se nainen istui, konttasi ja käveli mun päällä. :D

Sitten löydettiin eilen illalla vilkas kävelykatu Bangkokin keskustasta, Khaosan road. Se oli täynnä baareja, ruokakojuja ja vaatekauppoja. Maisteltiin Julianin ja Helin kanssa kaikkea eksoottista illan aikana! Syötiin muun muassa skropioneja, heinäsirkkoja, torakoita, toukkia, sammakkoja, mustekaloja (joilla oli vielä lierot tallella!) ja kaikenlaisia outoja ökkömönkijäisiä. Kaikki maistuivat itseasiassa ihan hyviltä, rapsakoilta. Tosin kaikki maistuivat aika samalta. Toukat olivat mun lemppareita, meheviä. :P Sitten jäätiin yhteen tanssimestaan ja tilattiin kolmistaan 4,5 litran kalijatorni. Hyvinhän se sitten päähän kilahti. Mentiin tanssimaan paikallisten nuorten kanssa, meillä oli kyllä tosi hauskaa! :) Mulla repesi uudet hienot norsuhousutkin, mutta onneksi Khaosanilta löytyy kaikki niin sain sieltä ostettua uuden kivan mekon itselleni.



Tänään kun hengailtiin aamupäivällä guesthousemme terasilla Helin ja Julianin kanssa, seuraamme halusi liittyä myös yksi saksalaispariskunta. Kierreltiin koko päivä porukalla Bangkokin temppeleissä vain 40 bahtin hintaan, joka on siis noin yhden euron! Ja tuo hinta oli koko porukalta. Halpaa on.



Käytiin illalla tilaamassa ruokaa guesthousemme lähellä olevasta katukeittiöstä. Täällä on niitä tosi paljon. Ja monista saa sellaista törkeän hyvää soppaa. Tilasin sellaisen ensimmäistä kertaa ja aikamoinen sekametelisoppa se olikin. Tosi tulista, mutta hyvää! Huomenna (tai no tavallaan tänään) lähdetään viettämään rantalomapäivä Pattayalle ja alkuviikossa lisää temppelihommia!

Heräiltiin aamulla jo jopa 8:30 ja lähdettiin Ekamain bussiasemalle. Maksettiin minibussikyydistä Pattayalle 130B per nenä. Nuokuttiin kummatkin koko matkan ajan. :D Perille päästyämme taksikuskit hyökkäsivät heti kimppuumme ja sanoivat kyydin maksavan rannalle 75B/per tyyppi. Kummasti hinta putosi 10B:iin kun käveltiin pääkatua eteenpäin joku 5 min. Etsittiin ensin pyyhekeitä meille, mutta päätettiin jättää ostamatta kun niistä pyydettiin niin riistohintoja. Käytiin syömässä yhdellä ostarilla ja sitten menimme vuokraamaan rantatuoleja, vuokraus maksoi 40B/päivä. Oli mukava löhöillä rannalla juoden kylmää breezeriä ja nauttia auringosta. :) Se rannalla hieman häiritsi, että siellä oli ihan liikaa ihmisiä. Pattayalla tietty käy enemmän turisteja. Mutta muuten oli tosi kiva uida pitkästä aikaa meressä ja ottaa vain rennosti. Kuuden aikoihin ajateltiin pikkuhiljaa lähteä poispäin ja hypättiin "ulkoilmabussiin"/kärryyn. Niitä kierteli pitkin Pattayan keskustaa ja ajateltiin että tämä kärry menisi loogisesti takaisin bussiasemalle päin. Mutta Aasiassa mikään ei ole loogista. Kaupungissa oli tosi paljon yksisuuntaisia katuja ja oikein missään ei ollut tienviittoja ja missään ei lukenut katujen nimiä. Hypättiin pois bussista kun tajuttiin ettei varmaan olla menossa lähellekään bussiasemaa. Käveltiin melkein pari tuntia ympäriinsä eikä meillä enää ollut mitään hajua missä olemme. Onneksi löydettiin yksi ulkoilmabussi/kärry ja tinkaamisen jälkeen kuski lupasi viedä meidät lopulta 100B:lla asemalle. Oltiin helpottuneita kun asema löytyi. Oltiinkin kävelty aika kauan ihan väärään suuntaan. Asemalta saatiin bussiliput Bangkokiin 124B:lla (n.150km, n.3e). Hua Lamphongissa (meidän "kotikulmilla") käytiin taas yhdessä hyvässä soppapaikassa. Nyt ymmärrän miksi kaikki paikalliset kiskoo tota soppaa menemään koko ajan, koska se on ihan koukuttavan hyvää! Ja hintaa vain n.40-50B eli joku euro per soppalautanen.

3.3. Bangkok

Nukuttiin tänään pitkään ja lähdettiin etsimään kyytiä Wat Arun-temppelille. Päästäksemme sinne, meidän piti ylittää Chao Phraya-joki lautalla/veneellä. Hieman ärsytti kun tuktuk-kuski yritti huijata meitä ja vei meidän johonkin turistipaatille, joka olisi maksanut 800B/hlö. Vaikka sanottiin että haluamme vain ylittää joen, emme mennä millekään sightseeing-ajelulle. Onneksi hoksasimme, että olimme lähellä paikallislautta-laituria. Kävelimme lautalle ja se kyyti maksoi vain 3,5B... Löysimme joen toiselta puolelta bussipysäkin, josta lähti paikallisbussi kohti Wat Arunia. Bussikyyti maksoi vain 8B eli kyllä kannatti taas käyttää paikallisliikennettä! Wat Arun oli tosi upea. Portaat kohti sen huippua olivatkin yllättävän  jyrkät. Oli pelottavaa kävellä (tai no kiivetä) jyrkkiä portaita ja kaiteita pitkin ylös, mutta vielä kuumottavampaa sieltä oli tulla alas. Ei olisi ollut paljon varaa kompastua.




Temppeliltä lähdimme taas bussipysäkille. Bussia sai odottaa aika kauan, mutta se kannatti, sillä kukaan ei kerännyt meiltä bussimaksua. Päästiin bussilla aika lähelle Siam Paraque-nimistä ostoskeskusta. Haluttiin käydä elokuvissa, kun pian sitä ei vähään aikaan voisi tehdä. Ja ollaan totuttu katsomaan elokuvia PALJON. Oli kyllä isoin ja pramein leffateatteri missä olen tähän mennessä käynyt. Siellä oli kattokruunuja, sohvia ja leffasalit olivat valtavia. Parhaimmille paikoille salissa sai jopa omat peitot ja tyynyt! Ei kuitenkaan sellaisia luksuspaikkoja ostettu. Silti leffaliput maksoivat vain 190B/hlö. Käytiin katsomassa Pompeii (sis. lihaksikkaita miehiä!) ja se oli ihan hyvä leffa! Huomenna olisi tarkoitus herätä ajoissa ja miettiä kuinka päästäisiin tiikeritemppelille.

4.3. Bangkok

Vitsi me ollaan urpoja. Molemmat koko ajan ollut siinä käsityksessä että meidän lento Phnom Penhiin lähtee 6.3, mutta sehän lähteekin jo huomenna! Ihan hyvä että tarkistettiin asia. :D Eli ei lähdetty tänään tiikeritemppeliin. Luin tosin myös paljon arvosteluja siitä paikasta, että siellä tiikerit ovat huumattuja. :( Tätä minä en voi sulattaa. Eniveis, koska en voi olla varma kuinka tiikereitä kohdellaan siellä, jätän suosiolla väliin...

Tänään käytiin Wat Pho-temppelialuetta ihmettelemässä. Siellä oli muun muassa 46m pitkä makaava buddhapatsas. Wat Pho oli myös tosi kaunis paikka. Helle otti kyllä voimille eikä jaksettu enempää kierrellä nähtävyyksiä. Kuljettiin taas melkein koko päivä paikallisbusseilla (5-8B suunta) ja käytiin internetkahvilassa hoitelemassa kela-, kouluhaku- yms asioita. Illalla testattiin yhdestä ruokakojusta banaaniomelettia, jonka päälle tulee suklaakastiketta, sairaan hyvää! Niitä voisi syödä vaikka jopa päivä. :3 Huomenna sitten iltapäivällä nokat kohti Kambodzaa!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Aasiaan reppureissaamaan!

Me LÄHETÄÄ MENEE Helin kanssa!


Joskus sitä pitää ottaa vähän taukoa oravanpyörästä ja lähteä maailmalle! Päätettiin Helin kanssa olla kertomatta tästä reissusta muille, läheisimpiä lukuunottamatta (tai niitä joiden kanssa on ollut tässä enemmän tekemisissä). Tänään lähtee siis 07:05 lento Helsingistä Bangkokiin. Can't wait. :3 Sieltä olisi melko pian tarkoitus suunnata Kambodzaan, Vietnamiin ja Laosiin, mistä tullaan sitten takaisin Thaimaahan. Suomeen palataan vasta 9.5. Jos palataan. ;) 

Rinkka on pakattu ja alkaahan tässä jo vähän jänskättää!

Mutta on tätä reissua jo odotettukin. Tärkein päätös oli kyllä se lähteminen. Tästä tulee aivan varmasti mahtava ja unohtumaton matka jälleen kerran!



Sitten vähän fiilistelykuvia, että teitä varmasti vituttaa jäädä tänne Suomen harmauteen! Hahaa :)






Nähdään toukokuussa!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

New Delhi again

30.12.2012 New Delhi

Tänään lähdettiin Jaipurista aamuyhdeksän bussilla takaisin Delhiin. Matka sujui yllättävän nopeasti, noin kuudessa tunnissa olimme perillä. Hassua että tuo matka tuntui nyt hyvin lyhyeltä. Meidän oli aluksi tarkoitus mennä vanhaan Delhiin matkan loppupäiviksi, mutta päätimmekin jäädä New Delhiin ja tehdä päiväretken huomenna Old Delhiin. Meitä yritettiin taas kusettaa tuktuk-matkalla tänään, onneksi olimme oppineet pitämään yhä tiukemmin puolemme ja tinkaamisessakin aloimme olla aika mestareita. Yllätävän nopeasti sitä sopeutuu ja oppii luovimaan toisen maan kulttuurissa, säilyttämällä kuitekin omat periaatteensa. Saimme edullisen guesthousen kaupungin laitama-alueelta, vain 300 rupiaa per yö (eli 2,13e yöltä per naama). Viimeinen majapaikka Intiassa, aika hurjaa! Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme syömään. Tilaamani ruoka oli tällä kertaa ihan hirveää. Siitä ei erottunut oikein mitään makuja, ainoastaan tulisuus jolla yritettiin peittää ruuan mauttomuutta ja ruoka oli niin kuivaa että join sen kanssa varmaan pari litraa vettä. Keskustelimme Marikan kanssa siitä, että olimme oikeastaan vähän pettyneitä intialaiseen ruokakulttuuriin kaikenkaikkiaan. Olimme käyneet hyvissäkin paikoissa syömässä, mutta enemmän huonoissa. Ei ole niin päräyttäviä makuelämyksiä tullut kuitenkaan vastaan. Liharuuissa mättäsi se, että lihaa oli annoksessa todella vähän ja luuta sitäkin enemmän. Vaihtoehtoja ei kauheasti ollut ja tulisuus alkoi jo tökkiä, kun täällä syödään tulista aamupalaksi, lounaalla, päivällä, välipalaksi ja iltapalaksi. Kasvisruuat olivat parempia, sellaiset kypsennetyt siis. Ai että kuinka mulla on ikävä tuoreita kasviksia! Safkaamisen jälkeen kävimme ostamassa leffaliput johonkin intialaiseen toimintaleffaan, jossa ei ole englanninkielisiä tekstityksiä. Eli emme tule ymmärtämään leffasta mitään, mutta pitäähän sitä nyt kokeilla! Karkkipusseja täällä ei myydä missään, joten piti valita sellaisista kipoista katukaupasta erilaisia karkkeja. Ostimme niitä niin ison määrän että myyjärukka meni laskuissa sekaisin. Ihmetteli varmaan miten kukaan jaksaa syödä niin paljon karkkia.


Käytiin katsomassa leffateatterissa Dabangg 2

Intialaiset ovat muuten ihan hulluja elokuvateatterissakin. Sali oli iso ja ihan täynnä porukkaa. Salissa työskenteli "opas" joka ohjeisti taskulampun kanssa asiakkaita kulkemaan oikeille paikoille. Salissa oli ihan hirveä meteli ja kun leffa alkoi, alkoivat ihmiset hurrata. Aina kun ruutuun ilmestyi kaunis nainen, vislattiin kovaäänisesti. Jos leffan toimintasankari teki jonkun vaikuttavan tempun, ihmiset nousivat seisomaan, huusivat ja taputtivat. Meitä nauratti Marikan kanssa se meininki, Suomessa kaikki olisivat lentään leffateatterista ulos! :D

1.1.2013 


Old Delhistä löytyi hyvä ruokamesta, mutta yksipuolinen ruokavalio alkoi jo vähän tympiä makunystyröitämme..
Ruuan jälkeen tarjoiltava "suun raikastin"

00:46
Hyvää uutta vuotta! Aamulla nukuttiin Marskin kanssa pitkään ja lähdettiin sitten käymään Old Delhissä. Kierreltiin basaareilla jonkin aikaa, mutta tuntui ettei vanhassa Delhissä ollut juuri mitään uutta, mitä ei oltaisi jo nähty. Molemmilla oli vähän kipeä ja väsähtänyt olo, joten päätettiin ottaa tuktuk alle ja palata New Delhiin. Oli hirveä jano ja hieman kylmä päivä, joten halusimme löytää jonkun kivan kahvion ja löysimmekin pian sellaisen. Cappucino, suklaakakku ja jäätee länsimaalaisittain maistuivat taivaalliselta intiamättöjen jälkeen. Cappucinokin maistui siltä miltä piti. Nyt en syö ainakaan vuoteen intalaista ruokaa... Hyh hyh. Kakkukahvien jälkeen kiertelimme New Delhin pääbasaarilla ja sieltä löytyikin paljon kivoja tuliaisia sekä kaikenlaista Shiva/Ganesha/Maha Kali-roinaa itselle. Kavereille ostin chai-teetä, intialaisia mausteita ja suitsukkeita, joita oli tarjolla laaja valikoima. Lähdimme vielä hotellille lepäilemään hetkeksi, söimme eiliseltä jääneitä karkkeja ja katselimme telkkaria. ps. Intialaisesta telkkarista tulee ehkä omituisimpia saippuasarjoja ikinä!



Myöhemmin lähdimme vielä kaupungille, tarkoituksena löytää jotain uuden vuoden meininkejä. Mutta missään ei ollut mitään ja kaupungilla oli melko aavemainen tunnelma. Kadut oli tyhjennetty ihmisistä ja autoista eritstysnauhoin, poliisipartioita oli kaikkialla, rakettiäänet kuulostivat enemmänkin aseiden laukauksilta, kun oli sen verran sumua ettei ilotulitteita ainakaan näkynyt missään. Uutta vuotta ei siis oikeastaan juhlittu täällä tai ainakin tosi vaisusti. Mahdollisesti myös mielenosoitukset olivat vaikuttaneet siihen, ettei nyt kaupungilla juuri liikkunut ihmisiä. Lähdimme kävelemään takaisin hotellille ja huomasimme olevamme eksyksissä. Oli pimeää ja kaduilla liikuskeli epämääräisiä tyyppejä. Kysyimme yhdeltä vastaantulijalta tietä kadulle jossa hotellimme sijaitsee ja hän opasti kuinka pääsemme sinne. Lähdimme kävelemään ja pian sama mies palasikin luoksemme, sanoi että saattaa meidät mielummin koska peräämme oli lähtenyt joku miesporukka. Ei ole todellakaan turvallista kulkea Delhin kaduilla yöaikaan, etenkin jos on nainen. Selvisimme hotellille ehjin nahoin ja kiitimme avuliasta tyyppiä huolenpidosta. Joimme vielä iltachait ja painuimme pehkuihin.

1.1.2013 Ikävä länkkäriruokia ja puhtaita lakanoita

20:23
Viimeinen päivä Delhissä, aika haikeaa. Kyllä minun tulee Intiaa ikävä, vaikka tämä ihan hullu paikka onkin. Mutta on se silti kivaa palata kotiin! Söimme tänään aamupalan hotellilla (paahtoleipää, jee, sitä sentään uskalsi syödä) ja kävimme suihkussa taas Indian stylellä. Eli kuumaa sai heittää saavista päällensä. Onneksi kylmään suihkuun ei tarvinut tällä kertaa mennä. Ihanaa päästä Suomessa taas kunnolliseen lämpimään suihkuun! Ja puhtaisiin lakanoihin. Yhdessä majapaikassa meillä oli sellaiset taljat peittoina jotka haisivat ihan siltä, että olisivat olleet lehmien makuualustoina käytössä. Tiedä, vaikka olisivat olleetkin. Kiertelimme jonkin aikanaa Gonaugh Placella ja kävimme kokeilemassa intialaista mäkkäriä. Yleensä en tykkää mäkkäreistä ollenkaan, mutta täällä se kuulosti sopivan eksoottiselta.
Maharaja-burgerit
Syömisten jälkeen suuntasimme kultaiseen temppeliin. Se oli kuulemma isompi missä olimme viimeksi käyneet ja vaikutti ihan kiinnostavalta. Temppelissä oli paljon ihmisiä ja samanlainen hälinä kuitenkin kun viime temppelivierailullakin. Ihmettelimme miten kukaan voi sellaista saada hyvää energiaa ja mielenrauhaa itselleen? Kuskimme lähti temppeliin oppaaksi ja oli ihan mukava heppu. Hänen oli tarkoitus viedä meidät myös Lotus-temppelille, jonka halusimme nähdä ainakin ulkopuolelta. Delhissä oli kovat ruuhkat joten tuktukilla sinne pääseminen oli oikeastaan mahdotonta. Päätimme matkustaa metrolla Nehra Placeen ja asemalta olikin ihan kävelymatka Lotus-temppelille.
Kultainen temppeli

Temppelissä tarjoiltiin ilmaiseksi ruokaa.


Lotus Temple

Lotus-temppelin lisäksi kävimme vierailemassa Gandin museossa. Se oli ehkä virhe, sillä se oli varmasti kuivin museo missä olemme koskaan käyneet. Emme viihtyneet siellä kovin pitkään. Piti löytää taas ruokapaikka, kun päivän reissaamisen jälkeen alkoi huikomaan. Intialaista ruokaa emme halunneet syödä enää kertaakaan. Vannon, että jos olisin työntänyt suustani alas vielä yhdenkin masala dosan, chicken tandoorin tai jonkun tosi tulisen ruuan, laatta olisi lentänyt. Sallimme itsellemme siis etsiä länkkäriravintolan ja hyvä löytyikin. 




Delhin pääbasaarilla pyörimistä:




Palasimme illalla hotellille ja viereisessä talossa oli jotkut juhlat meneillään, kun sieltä kuului laulua ja rumpujen soittoa. En ymmärrä miten ne jaksaa laulaa koko ajan samaa laulua uudestaan ja uudestaan. Tuollaiselta se hoilaaminen suunnilleen kuulosti: http://www.youtube.com/watch?v=wJPah21kVZ0 :D
Huomenna olisi lähtö hotellilta lentokentälle 7:30. Yllättävän äkkiä tämä muutama viikko täällä kului. Toisaalta tuntui kun olisi ollut täällä jo paljon pidempään. On ehtinyt tapahtua niin paljon niin lyhyessä ajassa. On ollut kyllä opettavainen ja haastava reissu, herättänyt paljon tunteita ja ajatuksia. Ensimmäisenä kun pääsen kotiin, aion käydä kuumassa suihkussa, syön jotain terveellistä ja hyvää ruokaa, sitten katselen jonkun leffan peiton alla omassa pehmeässä sängyssäni! En kyllä voisi ehkä tällaisessa maassa kuitenkaan asua, on niin monta asiaa mitä jäisin Suomesta kaipaamaan. Täällä ei monella ole kattoa pään päällä, ihmisiä nukkuu kadun varsilla ja he kerjäävät ruokansa. On päiviä jolloin he eivät saa ruokaa ollenkaan. Ei puhtaita vaatteita, ei minkäänlaista terveydenhuoltoa (tai kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sitä). Kyllä minulla on asiat aika hyvin loppujen lopuksi. Suurin osa ihmisistä täällä kuitenkin on avuliaita ja ystävällisiä, vaikka huijareitakin joukkoon mahtuu. Ihmiset ovat välillä vähän liiankin sosiaalisia ja puheliaita. Suomessa ei onneksi tarvi jokaisen taksikuskin kanssa tutustua ja joku ei ole koko ajan tyrkyttämässä sähköpostiosoitettaan/puhelinnumeroaan. Eivätkä ihmiset kysele että onko jokin vialla, jos ei puhu 24/7 kuin papupata. Kyllä se on kiva palata kotiin, vaikka mahtava reissu on ollutkin. Ja nyt tiedän ainakin selvemmin sen, että haluan lähetä joskus kiertelemään Aasiaa pidemmäksi aikaa. Ehkä sitten valmistumisen jälkeen. :)

2.1.2013

07:06 Lähtöpäivä.

Tähän hallittuun ja välillä ei niin hallittuun kaaokseen alkoi jo tottua. Menimme eilen aikaisin nukkumaan, tosin unen päästä ei oikein saanut kiinni kun viereisessä rakennuksessa olleet tsembalot jatkuivat niin myöhään. Aamulla aikaisin he aloittivan hoilotuksen uudestaan. Rinkka on pakattu, naama sutattu ja nyt odotellaan taksin saapumista hotellille. Aikaero Suomeen on 3h, mukava kun jää koko ilta aikaa vielä touhuta kaikkea. Huomenna sitten nokka kohti Tamperetta ja pääsee juttelemaan kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa sekä rentoutumaan äiten luo. Reissu-Rosse kiittää ja kuittaa, sitten vuan uusia seikkailuja kohti!

<3:llä Roxxy




torstai 18. huhtikuuta 2013

Jaipur

29.12.2012 Jaipur ja gurun tapaaminen


Ajelua Jaipurissa tuunatulla tuktukilla:






22:40
En tiedä edes mistä aloittaisin. Aivan mieletön päivä! Ennen matkalle lähtöä odotukseni olivat aika suuret tästä reissusta, että halauisin jonkun oikein sykäyttän kokemuksen tai huomata oppineeni elämästä jotakin uutta. Tänään tapahtui kyllä jotain aivan ihmeellistä.. Mutta aloitan kirjoittelun tästä aamusta..! Ikävä kyllä vatsani oli päättänyt heittäytyä vähän draamaqueeniksi ja olo ei ollut mikään maailman paras. Ylävatsaa poltti ja vähän jännitti että nytkö sitten saan jonkun taudin.. Klo 07:00 kellon soidessa ajattelin että tänään en varmaan pysty lähtemään minnekään. Lepäilimme Marikan kanssa vielä muutaman tunnin ja päätin että lähdetään, vaikka vatsa olikin vähän kipeä. Vain yksi päivä Jaipurissa ja tänne pääseminenkin oli niin ison vaivan takana. Lähdimme ulos ja majatalomme eteen hurjasteli nuori tuktuk-kuski, jolla oli meille hyvä tarjous: 300 rupialla (4,26e) koko päivän kiertoajelua Jaipurissa, saisimme itse päättää paikat missä käydään. Kuulosti vähän liiankin hyvältä eli lähdimme tämän sällin matkaan. Ensin kävimme minareetissa, kipusimme tornin huipulle ja sieltä aukeni huikeat näkymät.
Kuvaa minareetin huipulta.
Seuraavaksi halusimme nähdä Hawa mahalin ja lähdimme ajamaan sitä kohti. Kuskin kaveri hyppäsi matkalla tuktuk-kyytiin. Nähtiin ajellessa taas paljon kameleita ja yksi norsukin. Montahan eläintä olen tämän koko matkan aikana nähnyt: lehmiä, koiria, kissoja, apinoita, sikoja, kameleita, aaseja, hevosia, papukaijoja, maaoravia, norsu.. ja kaikki ihmisten joukossa hengailemassa. Meidän kuski oli tuunannut tuktukinsa sisäverhoilut vaaleanpunaisiksi ja takapenkin taakse oli kiinnitetty myös basarit, kyllä kelpasi sitten kuunnella ysärihittejä:



Vaaleanpunainen kaupunki-ajelu


Hawa Mahal


Sitten pojat halusivat näyttää meille yhden palatsin, josta emme olleet matkaoppaista lukeneetkaan. Palatsi sijaitsi aivan vuorien juurella ja se oli kyllä kaunis paikka. Kiertelimme palatsin ympäristössä hetken ja seuraavaksi halusimme nähdä apinatemppelin, mutta pojat ehdottivat että käytäisiin ensin tapaamassa gurua (joka oli tämän toisen pojan henk.koht. guru), joka voisi ennustaa meille ja antaa elämänneuvoja. Suhtauduimme hyvin skeptisesti ideaan. Ajattelimme että sellainen on huuhaata ja siinä tuhlaisi vain rahojaan. Olen myös aina vähän kammoksunut ideaa käydä ennustajalla, entä jos se ennustaakin minulle tapahtuvan vain huonoja asioita, pahoitan mieleni ja alan pöhkönä pelkäämään niitä ennustuksia. Sovimme kuitenkin että käymme ensin koruliikkeessä missä poikien kavereita oli töissä ja myös gurun tavoitti samasta rakennuksesta. Teimme selväksi ettemme aio ostaa koruliikkeestä
mitään, mutta voidaan mennä käymään. Meille tarjottiin liikkeessä chait ja istuskelimme kuskiemme ja liikkeessä työskentelevien ukkojen kanssa rupatellen. Vaikuttivat oikeastaan ihan hyviltä ja huumorintajuisilta tyypeiltä, eivät huijareilta. Pojat kyselivät vielä kiinnostaisiko meitä gurun tapaaminen ja pohdimme asiaa pitkään. Olisiko siinä nyt mitään järkeä? Kysyimme pojilta mitä se maksaisi. Pojat vastasivat ettei meiltä pyydettäisi ollenkaan rahaa. Kuulosti epäuskottavalta. Päätimme että jos tosiaan meiltä ei veloiteta mitään, niin voisihan tuota kokeilla. Siirryimme liikkeestä gurun huoneeseen. Istuuduimme Marikan kanssa pöydän ääreen, guru istui toisella puolella. Hän sanoi heti ettei yleensä ole kiinnostunut turisteista ja normaalisti käskisi meidän häipyä, mutta meissä hän näkee jonkinlaista potentiaalia. Ajattelin ensin että mahtaakohan mielistellä ja ehkä hän haluaakin vain rahamme. Hyvin pian kuitenkin huomasin, ettei guru ollut mielistelijä alkuunkaan ja oikeastaan hän näytti vähän pelottavalta, koska oli niin vakavailmeinen. Hän sanoi että kertoo asiat suoraan ja jos emme niitä halua kuulla, ei kannatta jäädä kuuntelemaan. Alkoi vähän hermostuttaa. Marika kysyi pystyykö guru ennustamaan esimerkiksi ihmisen kuolemaa. Silloin guru naurahti ja sanoi että hänhän olisi maailman valtias jos osaisi ennustaa sellaisen asian. Guru kertoi opiskelleensa ja työskennelleensä pitkään Kanadassa, oli sitten myöhemmin muuttanut takaisin Intiaan. Se että hän osaa lukea ihmisiä, oli kuulemma lahja jota ei voi hankkia. Se lahja joko on, tai ei ole. Kysyimme myös että paljonko tämä lysti maksaisi, mutta guru vastasi siihen että se maksaisi sen verran paljon, ettei meillä ole siihen varaa. Eli hän ei pyytäisi veloitusta lainkaan, niin kuin oli luvattu.



Guru keskusteli ensin Marikan kanssa ja sitten minun. Guru pyysi minua laittamaan käteni pöydälle kämmen ylöspäin ja guru laittoi oman kätensä sen ylle. Oli todella pelottavaa, kuinka hän luki minua kuin avointa kirjaa. Sieltä hän lateli asioita mitä menneisyydessäni on tapahtunut, sellaisiakin asioita mitä olen kertonut vain harvoille ja valituille. Hän tiesi kaikista mahdollisista fyysisistä vaivoistani allergioita myöten. Kyllä siinä leuka loksahti auki. Hän osasi myös kertoa perheestäni, kaikki hänen kertomansa meni täysin oikein. Hän tiesi hyvistä ja huonoista puolistani, miten käyttäydyn missäkin tilanteessa ja mitkä asiat/tilanteet ovat minulle ongelmallisia. Tuntui vähän pahalta kuulla niistä huonoista puolista, ehkä juuri siksi että ne osuivat niin oikeaan. Mutta gurun mielestä pystyisin kehittämään itseäni paljonkin, se vain vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä. Myös se oli kummallista kuinka guru osasi ottaa puheeksi juuri sellaisia asioita, jotka olivat pyörineet jo pitkään mielessäni. Juuri ne asiat, mistä olen ollut epävarma ja joihin olen kaivannut vastausta. Alavalintani suhteen minun ei kuulemma tulisi olla huolissaan. Guru puhui positiivisesta energiasta jota nimenomaan hoitotyössä tarvitaan ja että minulla olisi tällä alalla paljon annettavaa. Lämmitti aivan älyttömästi mieltä kuulla tuo ja toivon että se on totta. Tietysti minua kiinnosti kuulla myös ihmissuhdeasioista ja sainkin gurulta niihin paljon neuvoja. Hän kertoi mistä ihmissuhteista minun tulisi luopua itseni hyvinvoinnin kannalta ja mitä ihmissuhteita minun tulisi vaalia. Ja lisää mykistäviä juttuja: kun puhuimme eräästä minulle merkittävästä henkilöstä, hän näpytteli tämän syntymäajan laskimeensa ja näytti sitä minulle, minusta alkoi tuntua että olen piilokamerassa. Odotin että hän sepittäisi meille vain jotain ympäripyöreitä juttuja, mitä voisi yhdistää kenen tahansa elämään. Mutta ei kukaan ihminen voisi sattumalta tietää minusta niin monta asiaa. Ennen sanonta "kaikella mitä tapahtuu, on jokin tarkoitus" on ollut lähinnä sanahelinää ja yhtäkkiä se sai aivan eri merkityksen. Ajattelin, että tällaista sattuu vain elokuvissa ja kirjoissa, että joku lähtee matkalle vähän kuin etsimään itseään ja sitten löytääkin sieltä vastauksia moniin kysymyksiinsä. Paloin halusta kertoa heti ystävilleni tapahtuneesta ja toisaalta ajattelin ettei kukaan varmaan edes uskoisi minua, kun olin itsekin niin hämilläni. Ihmettelin, että pitikö tulla Intiaan asti kuulemaan mitä asioita minun tulisi elämässäni muuttaa, jotta voisin paremmin.. Ja että joku tuhansien kilometrien päässä tietää minusta kaiken. Creepy! Sain gurulta myös safiirikiven tuottamaan hyvää onnea. Siitä en tiedä toimiiko se, mutta ainakin se on hyvä muisto tästä päivästä.



ps. Jälkikäteen tässä kirjoitan, että suurin osa aiheista joista keskustelimme gurun kanssa on kuitenkin sen verran henkilökohtaisia etten niistä tässä avaudu. Siksi tuo jää tässä vähän mysteeriksi miksi olin niin vaikuttunut. :) Läheisemmät ihmiset tietää kuitenkin!

Gurun tapaamisesta vaikuttuneena lähdimme apinatemppeliä kohti. Oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun, kun ajatukset pyörivät juuri käydyissä keskusteluissa. Pää oli ihan pyörällä. Mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tuntui huvittavalta olla näin vauhkoissaan tällaisesta asiasta, kun aiemmin on suhtautunut niin varauksella tuollaisiin tyyppeihin. Temppelissä saimme ruokkia apinoita, joita oli muuten paljon!







Apinatemppelin jälkeen lähdimme vielä kävelylle lähellä sijaitsevalle rannalle. Rannalla oli leveä basaarikatu, jossa oli paljon ihmisiä. Jäimme hetkeksi ihastelemaan maisemia:


Intialaiset kaverimme halusivat viedä meidät vielä teelle. Annoimme heille suomalaisia karkkeja tuliaisiksi, sillä he olivat auttaneet meitä niin paljon ja järjestäneet mieltämme liikuttaneen gurun tapaamisen. Chait juotuamme kävimme vielä porukalla kaljalla paikassa, jossa oli viihtyisä kattoravintola. Intiasta ei kyllä kaljaa löytänyt helposti sillä siellä alkoholia pidettiin pahimpana syntinä. Kaikkea muuta siellä sitten pössyteltiinkin.. Palasimme vasta 22:30 majatalolle. Ainakin hävisi vatsakipu päivän aikana kun oli niin paljon muuta ajateltavaa! Kyllä Jaipur oli vaivan arvoinen. :)







Varanasi -> New Delhi -> Jaipur

27.-28.12.2012

Jouduttiin hölmösti kiertämään New Delhin kautta Jaipuriin, koska suoria yhteyksiä ei Varanasista Jaipuriin ollut. Junamatka Varanasista Delhiin kesti 20 tuntia. Matka sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti kun saatiin nukkua makuuloosseissa. Tiivis tunnelma kyllä vaunussa oli kun yhdessä loossissa oli aina kuusi punkkaa.
Junamatkoilla oli hyvää aikaa perehtyä matkaoppaisiin paremmin!
Saatiin nukkua ihan rauhassa eikä rinkkojakaan pöllitty! Kun pääsimme perille, kuulimme että juuri samaisena yönä kun matkustimme, oli sattunut junaonnettomuus jossa oli kuollut kaksi paikallista ja kaksi turistia. Pisti miettimään, että yhtä hyvin meillekin olisi voinut sattua jotain. Mutta jos ei koskaan ota riskejä, ei koskaan koekaan mitään jännittävää. Meillä oli onnea matkassa.

Vihdoin olimme Delhissä. Päätimme käydä syömässä ennen matkaa Jaipuriin. Ruokapaikka oli varmasti huonoin tähän mennessä, missä olimme käyneet. Marikan ruoka näytti ihan koiran makkaralta. Itse tilasin kanarullan, jossa oli myös salaattia sisällä. Urhoollisesti ja hyvin nälissäni syötyäni jo puolet siitä ällörullasta huomasin, ettei kaikki kasvikset sen sisällä ollut kypsentyneet ehkä tarpeeksi. Myöhemmin tuo vähän kostautuikin...

Marikan "herkkuateria"

Tuo kanarulla näytti enemmänkin irvistävältä hirviöltä..

Jaipuriin pääseminen olikin aika ongelmallista. Aina kun pyysimme tuktuk-kuskia viemään meidät viralliseen matkatoimistoon josta voisimme kysellä kuljetuksia Jaipuriin, meidät vietiin johonkin kaverin kaiman enon serkun "matkatoimistoon" ja meiltä yritettiin vedättää ihan älyttömiä hintoja matkoista. Lopulta meni järki näihin huijareihin ja menimme bussiasemalle ja vihdoin saimme ostettua bussiliput Jaipuriin, vieläpä ihan hyvään hintaan. Matkalla keskustelimme mm. siitä kuinka alkoi intialainen ruoka tulla jo korvista ulos. Joka aterialla sai vain tulista ruokaa, joten se alkoi pikku hiljaa nyppimään. Oli myös hirveä ikävä jotakin tuoretta. Mutta tuoreita kasviksiakaan ei voinut syödä, ettei niistä saisi jotain vatsapöpöä.

Bussimatkalla oli kiva kuunnella Dissectionin Reinkaos-levyä ja ihailla maisemia. Myös Necros Christosia tuli kuunneltua paljon matkan aikana.


Jaipuria lähestyttäessä maisemat sen kun paranivat. Ohi vilisi vuoristoja, niittyjä, palmuja ja kuu paistoi kirkkaasti taivaalla. Bussimatka kesti seitsemän tuntia ja oli vähän hutera olo kun oli syönyt huonosti, eikä vatsani ei ollut mielissään aamulla syödyistä eväistä. Ja bussimatkan jälkeen oli takana 27 tuntia matkustamista. 



Ilma Jaipurissa oli onneksi lämpimämpi kuin Delhissä ja kaupunki vaikutti hyvin siistiltä esim. juuri Delhiin verrattuna. Paljon isoja ja korkeita rakennuksia kupolikattoineen. Bussiasemalta nappasimme tuktukin ja pyysimme kuskia viemään meidät edulliseen guesthouseen. Nyt emme jaksaneet lähteä etsimään majapaikkaa itse. Hyvä ja rauhallinen guesthouse löytyi ja hintakaan ei ollut paha. Huoneessa oli melko eksoottisessa paikassa wc ja suihku: parvekkeella. Mutta koska Jaipurissa oli lämmin, ei tuo juuri haitannut. Painuimme unten maille, että jaksaisimme taas aamulla lähteä kiertelemään kaupunkia aikaisin!